Kevät parhaimmillaan

Blogini on nyt 1-vuotias! - Jee, jee, jee!!!

Aloitin blogin pitämisen vuosi sitten äitienpäivänä ja osittain siitä syystä blogini nimeksi tuli Hyvää äitienpäivää! Eilen oli taas äitienpäivä eli siis blogini yksivuosipäivä. Olen kirjoittanut blogiini nyt hetken kuluttua 42 tekstiä ja tänä syksynä minulle tulee mittariin 42 vuotta. 

Blogin pitäminen on ollut mukavaa, mutta myös haasteellista. Tekisi mieli kirjoitella ja laittaa valokuvia tänne viikoittain, mieluimmin useammin, mutta aika ei tunnu millään riittävän. Tämä perheenäidin homma kun on niin haasteellista. Pitäisi jakautua joka puolelle ja samalla pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen edistää omaa hyvinvointiani. 

Olen myös koko lukuvuoden eli viime syksystä alkaen suorittanut kesäyliopiston järjestämiä kirjoittamisen perusopintoja ja nyt on vihdoin 30 opintopistettä koossa. Tilasin juuri todistuksen suoristuksistani. En vielä tiedä, että mitä mahdan tehdä sillä todistuksella. Tekisi mieli jatkaa opintoja edelleen ensi syksynä eli aloittaa kirjoittamisen aineopinnot, mutta taidan kuitenkin keskittyä mieluimmin esikoiseni koulun aloittamiseen. Se on kuitenkin tärkeämpi ja ainutlaatuisempi asia. Se tässä äitiydessä onkin vaikeinta, että miten jakaa parhaiten käytettävissä olevan ajan. 

Eli saa nyt sitten nähdä, että mitä tälle blogilleni käy. Ehkä jatkan tänne kirjoittamista samaan tahtiin kuin tähän asti eli silloin tällöin voimavarojen ja ajan mukaan tai sitten lopetan blogin tähän tai pidän x-pituisen mittaisen tauon. Saa nähdä miten käy. Olisi nimittäin kolme keskeneräistä kirjaa myös odottamassa kirjoittamista... ja töissäkin pitäisi ehtiä käydä. Onneksi teen tällä hetkellä 6 h/pv eli 30 tuntista työviikkoa, joka tuo huomattavaa helpotusta elämääni. En ymmärrä, että miten edes jaksaisin ja ehtisin olla pidemmän työpäivän, kun nytkään aika ei tunnu riittävän. Minun pitäisi siis olla täysipäiväinen kirjailija & blogisti. Kirjoittamisen lisäksi aikaa kuluu myös puutarhanhoitoon sekä kuluisi liikuntaan, lukemiseen, sukututkimukseen, kavereiden ja sukulaisten näkemiseen yms. kaikkeen mahdolliseen. Onneksi kesä on tulossa ja neljä viikkoa kesälomaa. Yritän olla buukkaamatta sitä täyteen ohjelmaa jo etukäteen (vaikeaa!). 

Mietin lähinnä sitä blogini suhteen, että jos jatkan blogin kirjoittamista, tuleeko samat kuvat ja aiheet toistumaan edelleen? Pihamme on ainakin kohta jo läpikotaisin valokuvattu. Mutta koska pihaa on niin mukava möyhiä (ainakin vähän aikaa keväisin) ja valokuvata, laitan tähän edelleen muutaman uuden pihakuvan. 

Tuijat ja muut ovat ihanan vihreitä jo. 

Helmililjoja on tupsahtanut esille tilapäiskukkapenkistäni. 

Nurmikossa näyttää kasvavan kevätesikoita. 

Valmis uusi kukkapenkkini. "Vanha" kukkapenkki oikeassa laidassa. 

Etupihan kukkapenkkiin näyttää myös nousevan jo perennoja. 

Nämä kukkivat jo sivupihan "kukkapenkissä". 

Lapset ovat innoissaan keväästä ja tulevasta kesästä. Kuopus 4 v 8 kk oppi viime viikonloppuna pyöräilemään ilman apupyöriä 16 tuumaisella pyörällään. Hän itse halusi jo apupyörät pois ja oppi pyöräilyn yhden illan aikana. Nyt pari päivää myöhemmin hän viilettää jo täysillä ilman appareita. Mitenköhän uskallan lähteä kahden lapsen kanssa enää liikekannalle kun molemmat hurjastelevat jo ilman apupyöriä? Tosin apupyörillä hurjastelu on ollut myös varsin hurjan näköistä. 

Lapset ovat siirtyneet jo ulkoruokintaan. 

Otin viikonloppuna ylähyllyltä lasten kesävaatteet esille, kun päiväkotiin tarvittiin lapsille lippiksiä. Kun käänsin selkäni, kaikki vaatteet oli jo myllätty sängylle ja siisteistä vaatepinoista ei ollut enää jälkeäkään. 

Tämä ei ole lumppukeräyspiste vaan kahden lapsen kesävaatteet hieman  epäjärjestyksessä. 

Ihanainen äitienpäivä koitti taas tänäkin vuonna. Päivä oli aika lämmin ja aurinkoinen. 

Rakas aviomieheni muisti minua viisikymppisellä, karkeilla ja kahvilla. 

Rakas esikoiseni oli tehnyt minulle päiväkodissa upean käsilaukun. 

Rakas kuopukseni oli kirjaillut minulle päiväkodissa pyllynalusen. 

Ja kortit olivat tietysti myös ihania! Pienempi sydän on leija (ulkona lennätettävä).

Olin kutsunut äitienpäiväksi äidin ja anopin puolisoineen kylään ja yritin väkertää tarjottavia. Alkupaloiksi tein mäti-kylmäsavulohi-saaristolaisleipäsiä. Pääruoaksi oli tarjolla perunamuusia, savustettua lohta, kasvisgratiinia ja salaattia. Jälkiruoaksi oli mustikka-vadelma-valkosuklaa-lime-rahkaa (kuulostaa paremmalta mitä oli). 

Kahvin kanssa oli tarjolla lasten kanssa tehtyä mustikkapiirakkaa, joka kärähti vähän laidoista. Tosin se ei haitannut, koska rakas aviomieheni leikkasi piirakan palaneet laidat pois. Mustikkapiirakkaa oli tarjolla Aino-karpalo-kinuski-jäätelön (vai mikä se nyt olikaan) kanssa. Äitenpäiväkakkuna toimi Daijm-kakku, jonka nappasin kiireessä kaupan pakastealtaasta.  

Mäti-kylmäsavulohi-ruohosipuli-tilli-ranskankerma (+mausteet)-saaristoleipäpalat

Ihanan vihreä, keväinen salaatti, jossa basilikat ja tillit koristeena ja makua tuomassa.

Hyvähän tästä tuli, kun otti sentin laidasta pois. Maistui ainakin ihan hyvältä jäätelön kera.

Anoppi toi äitienpäivälahjaksi kaksi karjalanneitoa, jotka pääsivät heti etupihalle aitiopaikalle. 

Hyvää toukokuun jatkoa ja kesän odotusta kaikille!

Kesää odotellessa

Kevät on ihmeellistä aikaa! Vaikka en ole mielestäni mikään puutarhaihminen, kevät saa kuitenkin kummasti sormet syyhyämään puutarhanhoidon suhteen. 

Pakolliset haravoinnit hoidin ensimmäisenä alta pois (tosin osa vielä haravoimatta) ja sen jälkeen olen tehnyt jo pihallemme uuden kukkapenkin siis perennapenkin. Olin ajatellut tehdä olohuoneen ikkunan alle perennapenkin jo viime syksynä. Silloin oli kuitenkin muuta kiirettä ja väsymystä, joten penkin teko jäi vain ajatukseksi. Tänä keväänä kun mies alkoi tyhjentämään kompostia, keksin että mullat voisi laittaa uuteen kukkapenkkiin. Siitä se sitten lähti. 

Tällainen Esikko tupsahti esille jo takapihaltamme. 

Menin ostamaan yhtenä iltana orvokkiamppeleita, mutta tulin kaupasta pois perennakassien kanssa. Yritin ostaa eri korkuisia, eri värisiä ja eri aikaan kukkivia perennoja. Siinä olikin aika ihmetteleminen Kodin Terran hyllyjen välissä. Mukaan lähti Loistosalviaa, Leimurakkautta, Jalokuunliljaa ja kultatyräkkiä. 

Lisäksi sain kummitädiltä Iso poimunlehteä, Jalopähkämöä, Leimukukkaa ja Jaloritarinkannusta. 
Jaloritarinkannusta minulla onkin jo vähän ennestään sekä myös Palavaa rakkautta, Unikkoa ja Tarha-alpia. 

Uunituore perennapenkkini.

Penkin tekemisessä ei kauan nokka tuhissut. Penkin tyhjään osaan ajattelin ostaa vielä syysleimuja, koska ne ovat niin ihania! Tarkoitus on siis, että näen nämä perennat suoraan olohuoneen ikkunasta ja voi ihailla niitä myös sieltä käsin. Laitakiveys on vielä vähän vaiheessa, mutta lopetin kivihomman kesken sen jälkeen kun kaksi sormea oli liiskautunut kivien väliin. Näitä kiviä kun meidän pihassa riittää. Paitsi, että nyt kohta on jo kaikki vähänkään liikkuvat kivet siirretty. Seuraavien siirtämisessä tarvitaan jo joku työkone. Jännä nähdä kesällä, että millainen tästä kukkapenkistä on kehkeytynyt. 

Orvokkeja piti tietysti istuttaa laatikoihin. 

Takapihamme kivenkolosta tupsahtaneet valkovuokot. 

 Näitä kauniita valkovuokkoja löytyy meidän takapihalta monesta kohdasta. Edellisiltana käydessäni sauvakävelylenkillä lähimetsässä, näin niin paljon sini- ja valkovuokkoja, että en ole varmaan ikinä nähnyt. -Metsä oli monesta kohtaa aivan ihastuttavan näköinen! Olisi pitänyt olla kamera mukana. 

Sinivuokkojakin löytyy vähän takapihaltamme. 

Tällaiset ihanat etukäteisäitienpäiväkukat sain kuopukselta pari päivää sitten.

Vappu meni railakkaissa merkeissä. Lapset levittivät innokkaina serpentiiniä ja puhalsivat ilmapalloja. Kävimme myös pikaisesti vapputorilla ostamassa kunnon ilmapallot lapsille. 

Askartelu/vappulaatikomme sisältö levisi alta aikayksikön  olohuoneen lattialle. 

Ihanan vappuinen keittiömme (otin vapun kunniaksi lasten askartelemat lumihiutaleet pois ikkunoista). 

Serpentiinejä löytyi lähes joka paikasta, myös wc:stä...

...ja jalkalampun ympäriltä. 

Lapset ovat olleet aivan innoissaan, kun pihalla on saanut touhuta taas vähän erilaisia juttuja kuin talvella. Huhtikuun puolen välin jälkeen trampoliini laitettiin pihalle ja siinä lapset ovat jo innoissaan monta kertaa hypelleet. Trampoliini taitaa olla pihamme paras juttu lasten mielestä. 

Trampoliinin kokoamista takapihalla.

Vihdoinkin lapset pääsivät trampalle, koko pitkän talven odottelun jälkeen.

Kaaottisesta puuvajastamme löytyi lasten työkalupakki, josta työkalut pääsivät heti ahkeraan käyttöön. 

Kuopus sahaa innokkaasti. 

Voi voi, ei kai latva ole palentunut talven aikana?!?

Myös siili on herännyt jo talviunilta. 

Hyvää helatorstaita ja kesän odotusta kaikille!

Tervetuloa kevät!

Taitaa olla talvi vaihtunut jo kevääksi, ainakin lämpötilojen perusteella. Viime viikolla muutamana aamuna oli vielä -10 astetta pakkasta, mutta tällä viikolla on ollut aamuisin jo plussan puolella. Lasten toppakengät on vaihdettu jo saappaisiin ja toppapuvut kevätpukuihin. 

Viikko sitten aloitimme jo pyöräilykauden, vaikka lunta oli vielä maassa. Pyörätiet olivat kuitenkin jo sulat ja suunnilleen myös kuivat.

Lapset lähtivät innokkaasti pyöräilemään. 

Myös kuopuksen unipupu pääsi tarakalle.

Matkan varrella olleet kävyt pääsivät kuopuksen etukoriin... 

... ja esikoisen tarakalle. 

Innokkaat pyöräilijät!

Talveen on mahtunut monta mukavaa muistoa! Toisaalta ihanaa, että talvi muuttuu tai muuttui kevääksi, toisaalta tulee ikävä talvea ainakin näiden seuraavien kuvien perusteella. 

Tällainen ihana näkymä oli yhtenä aamuna töihin lähtiessäni. 

Talon edessä oleva lumilinna vetelee viimeisiä. 

Jälkien risteyskohta. 

Mitähän tässä on touhuttu?

Mikä eläin on vieraillut etupihallamme? 

Talipallot ovat kelvanneet hienosti. 

Lapset osallistuivat myös tänä talvena Osuuspankin järjestämiin Hippohiihtoihin. Mitalit kilisivät lasten kaulassa maaliin tulon jälkeen. 

Kuopus odottaa omaa lähtövuoroa. 

Suksi luisti liukkaasti!

Esikoinen odottaa omaa lähtövuoroaan. 

Esikoinen etenee maalisuoralla vauhdikkaasti. 

Takapihan grilli on muutautunut lintulauta- ja lyhtytelineeksi. 

Lintulaudalla vierailijoita oli mukava ihmetellä olohuoneesta käsin. Jäin ihan koukkuun lintukuvien ottamiseen. Kuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka ovat ikkunan takaa otettuja. 

Ilmeisesti viherpeippokoiras lintulaudallamme ruokailemassa. 

Viherpeippopariskunnan ruokailutauko. 

Siemen suussa tutkailemassa ympäristöä. 

Ihanan pullea ja keltainen!

Viherpeipponaaras tutkailemassa tilannetta.  

Pihaltamme löytyy koko lähiön suurin lumilinna (jonka tekemiseen minulla ei ole kyllä osaa eikä arpaa).

Lapset lumilinnassa. 

Evästuokio lumilinnassa. 

Lisää lunta sulaneen tilalle. 

Lapset ovat koristelleet keittiön ikkunat upeasti!

Lumiukko ja lumitähti sekä muut koristukset. 

Äitilumitähti ja lapsilumitähdet ympärillä. 

Aurinkoista kevään ja kevätauringon odotusta!