"Joulupukki, joulupukki valkoparta..."

Vihdoinkin joulupukki saapui!

"Joulupukki, joulupukki valkoparta vanha ukki, 
eikö taakka paina selkää, käypä tänne emme pelkää. .."

Onkos täällä ollut kilttejä lapsia?

"Tääll on myöskin kiltit lapset, kirkassilmät silkohapset..."

Pukilla oli vähän ohjeistusta lapsille tulevan vuoden tottelevaisuudesta.

"Viivy vielä pieni hetki, vaikka onkin pitkä retki..."

Lahjapaketit avautuivat alta aikayksikön.

"Jouluyö, Juhlayö. Päättynyt kaikk´ on työ...  Kristus syntynyt on, Kristus syntynyt on."

Ihana joulun tunnelma!

Oikein hyvää uutta vuotta 2013 kaikille!

Joulu saapuu jokaiselle...!

Joulutähti kuuluu jouluun!

"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? 
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on?"

Välillä lipsahti suuhun.

Piparit näyttivät ja myös maistuivat herkullisilta!

"Kilisee kilisee kulkunen, helkkyen välkkyen, kilisee, kilisee kulkunen loistehessa nietosten..."

Hevonen näytti muuntautuvan poroksi. 

Joulun lähestyessä uimakoulu loppui minulta sekä kuopukselta. Kuopus sai todistuksen, mutta meille aikuisryhmäläisille sellaisia ei valitettavasti jaettu.  

JatkoI-uimakoulun viimeinen kerta, jolloin vanhemmat saivat katsoa  lasten  oppeja.

Opettelin omassa uimakoulussani eli aikuisten uimatekniikkakurssilla vapaauintia, selkäuintia, rintauintia ja perhostakin yritin. Uiminen on huomattavasti haasteellisempaa, kun olen luullut. Luulin aiemmin, että osasin uida, mutta nyt en enää ole varma. Kurssilla opittuja juttuja näytin aina seuraavana päivänä työkaverilleni. Oli siinä naurussa pidättelemistä...! Uimakouluni oli ihan hyödyllinen ja hauska juttu. Nyt pitäisi vaan alkaa treenaamaan, ennen kuin opit unohtuvat. 

Kuopus on kuin kala vedessä.

Olin ylpeä omasta pikku-uimaristani!

 

Esikoinen valitsi mieluimmin luistelukoulun. Kuopus aloittaa myös luistelukoulun ensi vuoden alussa.  

Päiväkodissa oli viime viikolla joulujuhla, jonne vanhemmat saivat tulla katsomaan. Lasten esityksiä oli tietysti hellyyttävää katsella! Lapsilla alkoi nyt kahden viikon joululoma.

Kuopus hevosen selässä. 

Välillä joulunodotus on saanut vähän surkuhupaisia piirteitä. Joulukoristeet ja kassillinen tonttulakkeja on usein pitkin lattioita (kaikkien muiden lelujen lisäksi), vaikka niiden pitäisi olla pöydillä. Myös kauneimpiin joululauluihin lähtiessä lapsilla oli vaatekriisi ja kova huuto. Kriisi tuli tietysti siitä, kun minä pyysin heitä  laittamaan hameet päälle ja esikoinen olisi halunnut lähteä farkuissa. Kamala äiti halusi kerrankin, että lapset laittavat hameet päälle. Kuopus taisi huutaa muuten vaan jotain lähtemisen tuskaa. Silloin tuli sellainen olo, että kovalla huudolla joululauluja laulamaan - kääk! 

Toisaalta olen myös saanut nähdä joulukoristeiden avulla tehtyjä nukketeatteriesityksiä. - Ihan hauskaa katseltavaa! Lapset ovat käsittämättömän kekseliäitä!

Esikoinen toi päiväkodista kotiin ison tontun.

"Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan, joulu joutui jo rintoihinkin..."

Joulukortit on viritetty jo eteisen oveen.

"Me käymme joulun viettohon taas kuusin kynttilöin. Puun vihreet oksat kiedomme me hopein kultavöin..."

Lapset koristelivat papan kanssa joulukuusen.

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella. Namusia ripustettu, ompi kuusen oksilla..."

Siitä tuli hieno!

"Tonttujoukko silloin varpahillaan, varpahillaan..."

Tontut pääsivät olohuoneen ikkunaa koristamaan.

"Lumi on jo peittänyt kukat laaksosessa, järven aalto jäätynyt talvipakkasessa..."

Lintulaudallamme on käynyt jo aikamoinen kuhina.

"Arkihuolesi kaikki heitä, mieles nuorena nousta suo! Armas joulu jo kutsuu meitä taasen muistojen suurten luo..."


Oikein hyvää joulunaikaa kaikille!

Joulu tulla jollottaa

Kynttilät on viritetty jo ikkunoihin. 

Joulu lähestyy jo kovaa vauhtia! Jouluaattoon on enää kaksi viikkoa aikaa. Ensimmäiset joulutortut on jo tehty. Eihän niistä läheskään kaikista mitään "perinteisiä" joulutorttuja tullut, vaan niistä tuli mm. laukku, lentokone ja lintu. 

Kuopus tekee tarkkaa työtä

Tässä valmiit taidonnäyteet

Joulupipareita en ole vielä ehtinyt tehdä lasten kanssa, piparkakkutalosta puhumattakaan. Taikinat ovat sentään jo odottamassa pakastimessa.  


Itsenäisyyspäivänä tein jo ensimmäisen joululahjojen jakokierroksen. Toinen kierros lähtee toivottavasti huomenna postin välityksellä. Joululahjojen ostostressi on myös toivottavasti jo ohi. Muutama lahja on vielä ostamatta, mutta eiköhän ne järjesty seuraavalla Alko- ja tavaratalokäynnillä. Aikamoinen stressi on joka vuosi joululahjoista. Yritän keksiä pääsääntöisesti lahjoiksi jotain hyödyllistä ja mukavaa. -Ei mikään helppo nakki. 

Lapset ovat huolehtineet  keittiön ikkunoiden koristeluista.

Joulukorttikuvan valokuvaus oli taas tänäkin vuonna yhtä haasteellista touhua kuin aikaisempina vuosina; viidestäkymmenestä kuvasta ehkä yksi onnistuu. 

Edellisiltana teetimme joulukortit ja nyt odottelen kuumeisesti viestiä valokuvaamosta. Vähän niinkuin menee viime tippaan korttiasian hoitaminen, koska viimeistään ylihuomenna kortit pitäisi olla jo postilaatikossa.  

Esikoinen valitsi kaupasta tämän hienon asetelman. 

Yritin tänään töissä etsiä radiokanavaa, josta kuuluisi joululauluja. Haaveeksi jäi vielä joululaulujen kuunteleminen. Ehkä niitä kuulee ensi viikon aikana koko vuoden edestä. Ihmeellistä silti, että mikään kanava ei soittanut vielä joululauluja, ainakaan pelkästään joululauluja. Lapset ovat saaneet kotona kuunnella eilen ja edellispäivänä unimusiikiksi joululauluja. Siis oikein rauhallista joulukuoromusiikkia; En etsi valtaa loistoa, Jouluyö, juhlayö ja sen tyyppistä, eikä mitään Nissepolkkia. Ihme kyllä, että lapset eivät valittaneet musiikista, vaan nukahtivat vielä aika nopeasti, kuopus tonttulakki päässä. 

Tonttulakki ja joulumusiikki taisivat edesauttaa nukahtamista.

Otin joulukoristeet ja jouluvalot esille 1. adventtisunnuntaina. Lapset purkivat laatikot tyhjiksi alta aikayksikön.

Esikoinen ihmettelemässä purkamiaan joulutavaroita. 

Onneksi tontut ovat nyt jo asettuneet aika hyvin paikoilleen. Ne tuntuvat silti vähän väliä karkaavan pöydiltä...

Tonttujoukko koolla!

Hyvää ja rauhallista joulun odotusta kaikille!

Induktion ihanuus

Vuosi-puoli vuotta sitten olin jo kovaa vauhtia ostamassa uutta hellaa. Vaikka yleensä en käy keskustelupalstoilla, nyt oli pakko vierailla keskustelupalstojen ihmeellisessä maailmassa ja etsiä sieltä hellakeskusteluja. Surffailin eri sivustoilla ja luin mielipiteitä lähinnä peruskeraamisista- ja induktioliesistä. Parin tunnin surffailun jälkeen ehdotin miehelleni, että olen päätynyt induktiolieden ostoon. Tosin totesin, että 60 senttiä leveitä helloja ei ollut montaakaan tarjolla ja nekin aika hintavia. Mies totesi, että ei me mitään uutta hellaa tarvita, koska vanha toimii. No joo toimii, mutta hitaasti. Koska sopivan levyistä ja hintaista induktiolattialiettä ei tullut vastaan, unohdin minäkin asian vähäksi aikaa. Ehkä raaski luopua vielä 20-50 (?) vuotta vanhoista kattiloistani vain uuden hellan vuoksi. Magneettitestin mukaan kaikki muut kattilat, paitsi yksi minikokoinen, pitäisi uusia hellan oston yhteydessä. 

Nämä heivasin pois, paitsi että vihreät kattilat haen vielä varastosta takaisin.

Yhtenä päivänä pitsaa uuniin laittaessa totesin, että kestää lähes puoli tuntia, ennen kuin uuni on lämmennyt edes 225 asteeseen. Lisäksi hoksasin, että olen jo viimeiset pari vuotta keittänyt veden ensin vedenkeittimessä ja sitten kaatanut sen kattilaan. Muutoin kestää ikuisuus, ennen kuin vesi kiehuu. Samoihin aikoihin Expertiltä tuli kodinkonemainos, jossa oli juuri sopivan hintaisen, kokoisen ja näköisen induktiohellan kuva. Mainoksen näkemistä seurasi toinen setti parin tunnin ihmettelyä samoilla keskustelupalstoilla kuin aiemminkin. Ihan vaan sen vuoksi, että olen vakuuttunut edelleen ostamaan induktiolieden. - Samaa mieltä edelleen ja lähes samalta istumalta lähdin kauppaan ihmettelemään tulevaa AEG:tämme. 

Hella näytti kaupassa samanlaiselta kuin mainoksessa ja nettisivuilla. En kuitenkaan rohjennut tehdä kauppoja heti, vaikka olinkin miettinyt asiaa jo vajaan vuoden verran, enkä ollut varma tilini saldon riittävyydestä. Päätin miettiä asiaa vielä yön yli. Mieheni oli edelleen sitä mieltä, että emme tarvitse uutta hellaa, kun yritin sitä esitellä hänelle netistä. Ajattelin, että koska meille ei ilmeisesti lähivuosina tehdä keittiöremonttia muiden remonttien ja hankkeiden ollessa etusijalla, uusi hella riittäisi tähän hätään. Seuraavana aamuna lähdin intoa puhkuen uudelleen hellakaupoille. Tällä kertaa myös ostin hellan. Enkä edes kierrellyt muita kodinkoneliikkeitä tai tavarataloja katsellen niiden tarjontaa, niin kuin yleensä ennen hintavampia ostoksia, koska olin sen homman tehnyt jo netin kautta edellisenä päivänä. 

Uusi induktioliesi saapui kotiimme jo muutaman päivän kuluttua. Tunne uuteen hellan saamiseen liittyen oli lähes verrattavissa uuden keittiön saamiseen. No ei nyt ihan sentään, mutta jotain sinne päin kuitenkin. Olin edellisenä iltana ostanut ison kasan mikroruokaa, jos vaikka hellamme ei toimisi lähipäivinä tai uusi omistaja ei osaisi käyttää sitä. Vasta kaupan kassalla valmisruokakassillisten kanssa mietin, että olisiko sittenkin pitänyt yrittää vääntää heti alkuunsa joku gourmet-ateria, eikä arkajalkana turvautua mikropöperöihin? 

Tässä se nyt sitten on, uudenkarheat hella ja uusi kattila! 

Muutamaan päivään en koskenut hellaan, koska ei ollut tarvetta enkä jotenkin rohjennutkaan. Kun anoppi ja appiukko tulivat kylään viikonloppuna, otin tuntia ennen heidän tuloa ohjekirjan käteen.   - Mitä ihmettä??? Uunia piti ensin esilämmittää ja säätää eri asentoihin 1,5 tuntia ennen mitään sinne laittamista. Apua, aika loppuu kesken! Tuli jo pakokauhu ruoan laittamisen suhteen. Saavatko appivanhemmatkin mikroruokia? Ranskalaiset jäi paistamatta, mutta onneksi mies keksi lohelle valmistuspisteen savupöntöstä. Lohi sai seuraksi vain salaatteja tällä kertaa. Jotenkin tuli paniikki, kun olisi pitänyt lukea ohjekirjaa ja alkaa käyttämään uutta hellaa. -Inhoan ohjekirjoja! Ei nyt kovin vaikea asia pitäisi olla, kun hellan ohjekirjan lukeminen, mutta vielä se homma on kuitenkin vielä kesken.    

Kuukauden ajan olen nyt käyttänyt uutta hellaa ja onhan se aivan supernopea vanhaan hellaan verrattuna. Vesi kiehuu aivan hetkessä ja veden kiehuminen lakkaa samalla sekunnilla, kun levyn laittaa pois päältä, vaikka kattila jäisi vielä levylle. - Ihmeellistä! Uunikin lämpiää puolet nopeammin kuin vanhan hellan uuni. Onneksi anoppi sanoi heti, että kiertoilmauuni pitää olla 20-25 astetta pienemmällä kuin normaali uuni. Muutoin olisin polttanut jo kaikki uuniruoat ja leivonnaiset. Mm. tämä kohta on ohjekirjasta vielä lukematta. Yksi syy uuden induktiohellan ostamiseen oli se, että siinä ei voi kuulemma jäädä levy päälle, kun ottaa kattilan levyltä pois. Tämä asia on ollut aiemmin pienoinen ongelma mieheni toimesta. Joskus harvoin kun mies on laittanut ruokaa kotona, olen ollut pois kotoa ollessa aivan sydän syrjällään ja muistuttanut häntä vielä tekstiviestillä hellan pois päältä laittamisesta. 

Marjapiirakan valmistus menossa. 

Uusi hella on puhdistunut helposti lämpimällä vedellä ja rätillä, enkä ole saanut siihen poltetuksi vielä mitään ruokia. Aiempi hella oli usein ihan kamalan näköinen, uusi hella on pysynyt paljon puhtaampana. En tiedä, että johtuuko se siitä, että uutta ei kehtaa jättää likaiseksi vai siitä, että se on paljon helpompi putsata? 

Sen verran viitsin jo ohjekirjaa selata, että huomasin, että uunissa voi myös kuivattaa, sulattaa ja ruskistaa. - Ihmeellistä sekin. Varmaan sellaisessa käytössä uuni ei tule kuitenkaan kovin paljon olemaan. Tai mistä sitä tietää, että kuinka paljon innostun uuden hellan myötä kokkailemaan ja touhuamaan kaikkea ruokaan ja leipomiseen liittyvää. Leipomisia yritän vähän vältellä, ettei vyötärönseutu kasvaisi entisestään. Lapset ovat innokkaita leipojia, mutta valitettavasti vähemmän innokkaita leipomusten syöjiä.

Mites tuo kermaviili meni tolleen? Ihan kuin laidakin olisivat vähän kärähtäneet.

Osan vanhoista kattiloista annoin sydän verta vuotaen isälle, jotta hän voi vaihtaa 40-vuotta vanhat kattilat 20-vuotta uudempiin. Miten voikaan olla niin vaikeaa luopua parista vanhasta kattilasta? Kolme kattilaa säästin itselläni. Yhden peruskattilan ensi kesän ulkogrillikäyttöön (jos vaikka ekan kerran käyttäisi grillin keittolevyä) ja kaksi isoäidiltä saatua vihreää valurautaista kattilaa jo muistoarvon vuoksi. Tosin induktiohellan omaava työkaveri kertoi, että valurautaiset kattilat käyvät myös induktiolieteen, vaikka niissä ei magneetti pysykään pohjassa. Ehkä siis haen ne varastosta takaisin käyttöön.  

Uusi hella uudisti 14 vuotta vanhaa keittiötä. 

Pyysin joulupukilta pari uutta kattilaa, mutta sain jo kuukausi ennen joulua 41-vuotis lahjaksi anopilta uuden kolmen litran kattilan ja isältä viiden litran kattilan. Itse ostin edellisenä iltana ennen hellan tuloa yhden kattilan ja ne monen päivän mikroruoat. Aika uudet paistinpannut kävivät onneksi uuteen hellaan, joten niitä ei tarvinnut uusia. 

Olen erittäin tyytyväinen ostokseeni ja yritän saada luetuksi ensi viikonloppuna hellan ohjekirjan loppuun asti. Jos ohjekirjan lukeminen innostaisi vaikka ruoanlaittoon ja uudistuisi meidän perheen ruokalista nakkikeitto-italianpata-kana & nuudeli-makaroonilaatikko-linjasta vähän gourmetimpaan suuntaan! 
  

41 vuotta, eikä suotta!

Nämä kauniit kukat sain äidiltä 41-vuotis lahjaksi. 

Viime aikoina olen lähettänyt ystäville onnitteluviestit sanoilla: Nuorekkaat onnittelut! Ei tässä auta muu kuin todeta itselle myös: Nuorekkaat onnittelut! Sanat ovat vähissä, kun ikä lisääntyy. 

Lähinnä mieleeni tulee Posetiivarien sivuilta löytynyt Keski-ikäisen rukous, joka on erittäin sopiva juuri minulle näin syntymäpäivän kunniaksi. 

Keski-ikäisen Rukous

---

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että olen tulossa vanhaksi. Suojele minua tulemasta liian puheliaaksi ja ajattelemasta, että minun on sanottava painava sanani joka asiassa ja joka tilaisuudessa. 

Vapauta minut haluistani järjestellä kaikkien muiden asioita. Tee minusta ajatteleva ihminen - ei ärtyisä, eikä ylemmyydentuntoinen. Ottaen huomioon viisauteni laajan varaston, on tosin sääli olla sitä kaikkea käyttämättä, mutta tiedäthän Herra, että haluan kuitenkin säilyttää muutaman ystävän itselläni elämäni loppuun saakka. 

Pidä mieleni vapaana loputtomien yksityiskohtien kertaamisesta ja anna minulle siivet, joilla voin lentää suoraan asian ytimeen. Sinetöi huuleni vaikenemaan kaikista kivuistani ja vaivoistani, jotka ovat lisääntymässä ja joista puhuminen on sitä miellyttävämpää mitä pidemmälle vuodet vierivät. Pyydän sen sijaan itselleni tarpeeksi voimaa kuunnella muiden vaivoja ja kestävyyttä ymmärtää heitä kärsivällisin mielin. 

Pidä minut suhteellisen lempeänä. En halua olla mikään pyhimys, sillä muutamien sellaisten kanssa on hyvin vaikea elää. Mutta hapan vanha ihminen on paholaisen suurimpia töitä. 

Auta minua saamaan elämästäni irti kaikki mahdollinen hauskuus. Ympärillämme on paljon hauskoja asioita, enkä haluaisi menettää ainoatakaan niistä. 

Aamen! 

Nämä kauniit kukat sain työkavereilta.

Isänpäivän iloja

Pimeän syksyn keskellä näkyi yhtenä iltana kaunis auringonlasku olohuoneemme ikkunasta. 

Isänpäivän lähestyessä mieltä alkoi askarruttaa, että mitä sille miehelle oikein ostaisi taas lahjaksi. Joka lahjaksi ei viitsisi aina ostaa sukkia, alushousuja, aluspaitoja tai kauluspaitaa & kravaattia. Prismassa ihmetellessäni puolison ja isän lahjoja, huomasin käytävällä lavallisen Kuomalaatikoita ja samalla sekunnilla keksin lahjan molemmille. Heitin kaksi paria Kuomia ruokakuorman päälle ja suuntasin kulkuni vihdoinkin kassalle.

Tämän vuoden isänpäivälahjat

Lapset olivat askarrelleet omat lahjat päiväkodissa. Esikoinen oli tehnyt Mylly-pelin ja kuopus kravaatin. Kravaatin taakse oli päiväkodissa kirjoitettu kuopuksen mietteitä isästä; "Mä tykkään tehdä isin kans palapelejä ja pelata muistipeliä ja mennä puistoon ja mennä Kera-papan mökille. Isillä on musta tukka. Isi tykkää kattoo telkkarii ja se tykkää olla tietokoneella." - Hyvä teksti ja viimeinen lause osui naulan kantaan! Kravaatti oli kaulassa koko isänpäivän ja Myllyäkin on jo pelattu monta kertaa. Kengät ovat olleet vasta sisätiloissa testattavana. 

Esikoinen piirsi isänsä kuvan onnittelukorttiin. 

Kun mieheni avasi antamani Kuomapaketin, hän totesi: "Miten aikuinen voi saada lasten kengät?" Nyt meillä on kolme paria Kuomia odottamassa pakkasen ja lumen tuloa. Lapsilla ovat olleet Kuomat jo muutamana päivänä päiväkodissa, mutta lähiaikoina on ollut taas enemmän saapaskeli. 

Kuomarivi odottamassa talven tuloa. 

Pakko niitä sukkiakin oli ostaa kolme nippua (15 paria) isänpäivälahjaksi, koska iso nippu minun ja miehen parittomia sukkia lähivuosien ajalta lähti roskikseen. Oli pakko vielä tarkastaa kaikki mustat sukat ennen roskikseen heittämistä, että ovathan kaikki parilliset varmasti oikean parin kanssa. 
- Olivat ne! Ehkä parittomien sukkien pari on lentänyt jossain vaiheessa rikkinäisenä roskikseen ja toinen pari on matkannut parittomien sukkien laatikkoon. Koska olen tehnyt lähiaikoina talossamme suursiivousta, parittomien sukkien laatikon sisältö lensi nyt roskikseen. Tällä hetkellä talosta löytyy ainoastaan parillisia sukkia. Olisi tehnyt mieli yhdistää kaikki parittomat pareiksi, koska kaikki olivat kuitenkin mustia sukkia. Ainakaan minä en kuitenkaan pystyisi liikkumaan vääränparisilla sukilla. Toisaalta ei se varren tai resorin pituus tai malli sieltä lahkeen alta näy.   

Miten on mahdollista, että näin iso määrä parittomia sukkia löytyy meidän talosta?

Shindo-hoidossa

Nämä varpaat pääsivät tänään shindo-hoitoon. 

Kotiuduin äsken elämäni ensimmäisestä shindosta.  

Viikko sitten olin työkaverini suosittelemalla hierojalla perus-klassisessa niska-hartia-hieronnassa. Hieronnan lomassa tuli juteltua kyseisen kuntohoitajan kanssa niitä näitä. Kysyessäni hänen muista hoidoista, tuli puheeksi shindo, jossa hierotaan paljon jalkoja. Uteliaisuuteni heräsi, koska jalkahieronta kuulosti mukavalta. Varasin heti seuraavan hoitoajan, tällä kertaa shindoon.  

Tänään mennessäni shindoon, päälle piti laittaa pehmeät ja löysät vaatteet. Hoitaja yritti kaupitella minulle hoitoon liittyviä varvassukkia. Hoidon voi tehdä myös ilman kyseisiä erikoissukkia ja en vielä tiedä, että tuleeko shindosta minulle pysyvä "hoitomuoto", joten en luvannut lunastaa vielä sukkia, vaan tyydyin "kääriliinoihin".  

Hoitopaikka oli lattia, jossa oli peitto selän alla pehmikkeenä. Menin peitolle pötkölleen, hoitaja peitteli minut ja sanoi, että voin käydä nukkumaan. Hoitaja meni jalkopäähän risti-istuntaan ja otti jalkani käsittelyyn. Hän ihmetteli ja tunnusteli jalkojani sanoen, että en kävele isovarpailla paljoakaan. Pitäisi kuulemma muuttaa tapaa. Hän aloitti "työskennelyn" vasemmasta isovarpaasta hieroen varvasta ja tehden varpaalla ympyrää. 

Mieleeni tuli shindosta vyöhyketerapia, jossa olen ollut muutaman kerran. Shindo ei ollut kuitenkaan ihan samanlaista, vaikka varpaita käsiteltiin. Nyt varpaita lähinnä pyöriteltiin, venytettiin, vatkattiin ja irroiteltiin nahkaa luusta tai jotain sen tyyppistä. Hoidon edetessä pikkuvarpaan suuntaan, kipu yltyi koko ajan. Välillä kipua oli vähemmän, välillä enemmän, liikkeistä riippuen. Kivun ollessa vähäisempi, olin jo vaipumassa horrokseen. Kun hoitajan otteet muuttuivat tai lähinnä alkoivat sattua, havahduin horroksestani. Oli ärsyttävää vähän väliä vaipua lähes höyhensaarille ja herätä taas varpaiden "kidutukseen". 

Kun vasen jalka oli käsitelty, hoitaja siirtyi oikeaan jalkaan. Oikeassa jalassa oli sama juttu eli isovarvas ja seuraava varvas ei sattunut kovinkaan paljon, mutta keskivarpaan, nimettömän ja pikkuvarpaan hoito sattui. En kuitenkaan huutanut kivusta, enkä edes inahtanut, koska ei se nyt sentään mitään synnytykseen verrattavaa kipua ollut (enkä edes synnytyksessä huutanut). Ehkä kipukynnykseni on kuitenkin aika korkea. Kipu tässä hoidossa tuntui vähän samalta kuin vyöhyketerapiassa kipeään kohtaan tikulla painaessa.

Kun kysyin hoitajalta, että mistä varpaiden kipu heijastuu, vastaus oli sappi, munuaiset ja virtsarakko. En tiennyt, että minulla olisi niissä ongelmaa. Hoitaja ei kuitenkaan antanut diagnoosia, vaikka yritin sitä häneltä kysellä.

Kun jalat tai lähinnä varpaat oli hoidettu, hoitaja siirtyi pääpäätyyn. Hän tuli pääni yläpuolelle, laittoi jalkapohjat hartioihini ja alkoi painella jaloillaan hartioita. Välillä hän työnsi varpaat selkäni alle  ja paineli isovarpailla hartioitani. Tästä hoito-osiosta tuli mieleeni Thai-hieronta. En enää tarkalleen muista, että mitä Thai-tytöt tekivät minulle hieronnassa monta vuotta sitten, mutta jotain tällaista jaloilla painelemista se taisi olla ainakin osittain. Jaloilla hoidettuna hartiat eivät tuntuneet läheskään niin kipeiltä kuin viikko sitten normaalissa klassisessa hieronnassa.

Tunnin kestävä hoito kului nopeasti ja sai minut tilaamaan kahden viikon kuluttua vielä uuden hoitoajan, koska niska-hartiaseutuni ei ole vielä kokonaan kunnossa. Mietin normaalin hieronnan ja shindon välillä, jolloin hoitaja ehdotti, että shindo-hoito voisi keskittyä ensi kerralla enemmän selkään ja vähemmän jalkoihin. Tällä kertaa jalat olivat pääosassa ja hartiat sivuosassa. Tämänpäiväinen kokemus oli hoitajan mukaan vasta yhtä lajia shindoa. 

Hoitaja kertoi saaneensa shindo-oppia Japanissa, josta shindo on kotoisin. Kyselin hoitajalta mahdollista esitettä shindosta. Shindo-vihkoja olikin myytävänä, mutta 20 euron hintaan. En raaskinut ostaa sellaista. Enkä hoidon päätyttyä niitä varvassukkiakaan. Yrittäjän on tietysti pakko yrittää. Hän ei kuitenkaan onneksi tyrkyttänyt niitä.  

Kun tulin kotiin, oli pakko heti googlata shindosta lisätietoa. Tietysti ennen hoitoa olisi voinut tutustua kyseiseen hoitomuotoon netin kautta, mutta ajattelin, että kyllä se sitten paikan päällä viimeistään selviää. Shindo-sivuston mukaan hoitaja seuraa meridiaanien kulkureittejä shindo-ottein, tavoitteena purkaa kertyneitä, mieltä ja kehoa kuormittaneita jännityksiä ja tukoksia. Tarkoittaako tämä sitä, että minulla on sappi, munuaiset ja virtsarakko tukossa? Ainakaan virtsarakko ei ole tukossa, päinvastoin. Sapesta ja munuaisista en osaa sanoa. Pitää varmaan seuraavaksi googlettaa, että mitä tapahtuu tai miltä tuntuu, jos sappi ja munuaiset eivät toimi kunnolla. Shindo-otteet tehdään käsin, jalkapohjin, tuetulla kyynärvarrella tai polvella ja hoito tehdään lattialla patjan päällä. Hoitoalusta ja -välineet olivat siis oikeat. Tosin en sitä epäillytkään, koska hoitaja toimii myös shindo-opettajana.

Kokemus oli kuitenkin ihan miellyttävä, vaikka osittain kivulias. Uusia juttuja on aina mukava kokeilla, niin kuin tällä kertaa shindoa. Neljänkympin ikä taitaa olla käännekohta elämässäni. Tänä vuonna olen jo monta uutta juttua kokeillut, mm. zumbaa, kahvakuulaa, sukukokoukseen osallistumista, uimatekniikkakurssia. Ehkä neljänkymmenen ikävuoden täyttyminen on tuonut tullessaan uudistusta joka tavoin. Aiemmin olin välillä aika haluton ja joskus arkakin kokeilemaan uusia juttuja, mutta iän myötä olen näköjään tullut rohkeammaksi ja elämyshakuisemmaksi. Ehkä se johtuu tästä keski-iästä, vaikka en toisaalta tunnusta olevani vielä keski-ikäinen. Ensi viikolla synttärikakusta pitäisi löytyä jo 41 kynttilää. Benjii-hyppyä en silti aio kokeilla. Kokeilen ennemmin energiahierontaa, imukuppihierontaa tai/ja sidekudoshierontaa, joita kyseinen hoitaja myös tekee.  

  

Hyvää pyhäinpäivää!

Muistolehdon kynttilät pyhäinpäivän iltana. 

Pyhäinpäivän iltana meillä on ollut tapa käydä läheisellä hautausmaalla viemässä kynttilä edesmenneiden läheisten muistoksi. Sukulaisten haudat sijaitsevat yli 100 km:n päässä, joten tänään emme sinne asti lähteneet. Muistokivelle viety kynttilä on kuitenkin mukava tapa muistella heitä. Lapseni ovat oppineet käymään hautausmaalla jo pienestä pitäen. Lapsille hautausmaalla käyntiin liittyy myös viereisessä puistossa käynti. Eli ensin haudat kuntoon, sitten puistoon leikkimään. Hautausmaakäynnit ovat tietysti herättäneet aika ajoin aika paljon kysymyksiä, joihin olen yrittänyt vastata parhaani mukaan. - Aika haasteellista touhua.   

Myös etu- ja takapihan lyhtyihin laitoin kynttilän palamaan.

Aamulla lähdimme koko perheen voimin pihalle jatkamaan kesken jääneitä syystöitä = haravointia. Kun olin muutaman lehtikasan jo haravoinut, havahduin, että tänään on pyhäpäivä eli pihatyöt ovat kielletyllä alueella. - Muista pyhittää lepopäiväsi! Olen tätä käskyä yrittänyt kunnioittaa sekä noudattaa tässä hektisessä elämässä ja hoitaa kotityöt muulloin kuin sunnuntaina tai nyt tällä kertaa lauantaina. Isoäitini ei aikoinaan edes virkannut sunnuntaisin, koska silloin on lepopäivä. No, en kuitenkaan heittänyt haravaa heti kädestäni, mutta en tehnyt pihatöitä niin laajassa mittakaavassa kuin olin alunperin ajatellut. Kokosin jo haravoidut lehtikasat jätesäkkeihin odottamaan kaatopaikalle lähtöä, koska komposti tulee jo laitojen yli. 

Piha näyttää taas jotenkin tosi ankealta, kun kaikki lumet ovat sulaneet. Lunta ehti tulla jo ihan mukavasti, mutta nyt lumista ei ole enää tietoakaan. 

Ihanan näköistä! 

Oli jo tosi upean ja talvisen näköistä, kun lunta tuli muutaman sentin. Lapset ehtivät käyttää muutaman päivän toppapukuja ja Kuomia, mutta lämpötilan mennessä taas plussan puolelle, siirryimme takaisin syyspukuihin.

Lehdet ovat näköjään unohtuneet omenapuuhun. Eikö omenapuu tiedä, että talvi on tulossa? 

Lumen sulattua nämä ihanat lehtikasat ilmeistyivät taas näkyviin. Ruohokin olisi pitänyt leikata vielä kerran. Ei taida kuitenkaan onnistua enää tänä syksynä, koska on ollut sen verran märkää koko ajan.  

Vihdoin koivut ovat lehdettömät. Kun vielä saisi loput lehdet maasta pois.

Takapihalla on odottamassa talven tuloa jo potkukelkat ja lumikolat (tulivat talvirenkaiden myötä pois puuvajan perukoilta). Olisi ollut mukavaa, jos lumi olisi jo jäänyt maahan, vaikka lehdet olisivat jääneet lumen alle. Kyllä ne sieltä sitten keväällä olisi taas löytyneet. On kyllä kumma juttu, että vaikka miten hyvin olisi nuollut maan lehdistä syksyllä, keväällä näyttää kuitenkin siltä, että syksyn haravointi olisi jäänyt puolitiehen. Mistä ihmeestä roskia tulee niin paljon talven aikana? 

Potkukelkat jäivät terassille odottamaan lumen tuloa. 

Lapset eivät ole vielä lumen perään haikailleet, vaikka ehtivät jo olla innoissaan ensilumesta. Ilmeisesti heille kelpaa vielä syksyn sateet ja kuravellit. Ainakin haalareiden kuraisuusasteesta päätellen kuraleikkejä on leikitty päiväkodissa. Kodinhoitohuone on aina päiväkodista tulon jälkeen kaaoksessa. Kaverini lohdutti minua kerran, että ole tyytyväinen vaan, että on kodinhoitohuone, jonne mennä suoraan ulko-ovesta kuraisten lasten kanssa. Heillä sellaista ylellisyyttä kuin kodinhoitohuone ei ole. - Joo, olen tyytyväinen! 

Ei näköjään tarvittukaan näitä vielä. 

Tänään leivottiin päivällä pyhäinpäivän ja kummilapsen kylään tulon kunniaksi mustikka-vadelma-piirakka. Tekisi mieli leipoa useammin, mutta kun ne loput leipomukset jäävät aina minun syötäväksi... - Ei hyvä asia laihduttajan näkökulmasta. 

Kuopus oli innokas leipuri.

Ihan kelvollisen tästä tuli, vaikka kermaviiliseos on näyttänyt jotenkin keskittyneen.

Lumihiutaleet ovat ilmestyneet jo lasten toimesta keittiön ikkunaan. 

Nyt lasten nukahdettua ajattelin keskittyä oikein television katsomiseen ja punaviinin nautiskeluun pyhäinpäivän kynttilän loisteessa.