Kyproksen auringon alla!

Matkalla Nissi Beachin rannalle. 

Edellispäivänä palasimme kotiin koko perheen yhteiseltä matkalta Kyproksen Ayia Napasta. En muista, että milloin olisin ollut kuukauden sisällä kolmella reissulla. En varmaan ikinä. Nyt onkin ollut harvinaista herkkua päästä matkalle näin usein. Tosin reissussa myös rähjääntyy eli matkat olisivat voineet olla vähän kauempana toisistaan. "Olosuhteiden pakosta" kävi kuitenkin niin, että kolme reissua oli peräkkäin eli Karjalan matka, Pietarin matka ja viimeisimpänä Kyproksen matka. Näissä kaikissa reissuissa on paljon sulattelemista pitkäksi aikaa. 

Lasten hiekkaiset jalat.

Kyproksen matkan olisin halunnut kohdistuvan ennemmin Kreikkaan, mutta koska puolisoni ei suostu Kreikkaan lähteämän, kompromissiksi päätimme lähteä Kyprokselle. Ajattelin, että siellä on suunnilleen saman näköistä, yhtä hyvät ruoat ja hiekkarannat kuin Kreikassa. Olen nimittäin ihan ihastunut Kreikkalaiseen ruokaan, turkoosinsiniseen mereen, valkoisiin taloihin sinisine ovineen ja ikkunanpuitteineen. 

Meri näytti aivan mahtavan väriseltä.

Puolisolle kelpasi Ayia Napa harkinnan ja pienen vastustelun jälkeen. Hän ei ollut sinne innostunut lähtemään, koska hän on ollut siellä 25 vuotta sitten. Yritin vakuutella, että maisemat ovat voineet hieman muuttua sen jälkeen ja nyt hän ei lähtisi reissuun omien vanhempien vaan omien lasten kanssa. 

Esikoinen sai 6-vuotis lahjaksi snorkkelin , jolla hän meni heti jo kuin vanha tekijä. 

Larnacan lentokentällä koneesta ulos astuessamme kuumuus laskeutui ihollemme. Olisi heti tehnyt mieli heittää vaatteet menemään. - Ihana aurinko ja lämpö! Olin lähes koko kevään mietinnän tuloksena valinnut hotelliksi Tjäreborgin Sunwing Resort & Sandy Bayn. Hotellista olimme varanneet pienen kaksion ja sunwing inclusiven, joka sisälsi kaikki aamiaiset ja viiden päivän lounaat sekä illalliset. Valinta osoittautui suunnilleen onnistuneeksi. Paitsi, meille olisi tullut ehkä sittenkin halvemmaksi valita suoraan vaan all inclusive, koska söimme kuitenkin kaikki illalliset hotellissa, emmekä muualla, niin kuin alunperin olin suunnitellut. Lisäksi kävimme ostamassa jäätelöitä ja juomia kerran-pari kertaa päivässä. 

Poltin itseni näitä nauttiessani parvekkeella. 

Kyproksen ilma oli niin hiostavan kuuma, että hädin tuskin jaksoin kulkea hotellihuoneen, uima-altaan ja hotellin kahden ravintolan väliä. Tiesin kyllä odottaa lämmintä ilmaa, mutta en ajatellut, että se voisi olla kesäkuun loppupuolella jo näin hiostava. Alkuviikko oli todella hiostava, loppuviikko oli vähän viileämpi, silti edelleen kuuma. Poltin olkapääni ja rintamukseni 4. lomapäivänä keskellä iltapäivää pienen hetken parvekkeella istumisella, suojakertoimella 20. Sen jälkeen kävin ostamassa lapsille 50-kertoimista aurinkovoidetta. Sitä ennen heillä oli käytetty vain 30-kertoimista ja kuumimpaan aikaan olimme pääosin hotellihuoneessa päivälevolla.

Lapset kirahvin kyydissä.

Ajattelin, että yritetään olla viikon aikana paljon vain hotellialueella, ettemme ole ihan loman tarpeessa matkan jälkeen. Tosin oma lomani jatkuu onneksi vielä kolme viikkoa matkan jälkeen. Viime vuonna olimme viikon verran Israelin Eilatissa ja toohotimme joka päivä ainakin puolet päivästä nähtävyyksillä tai kaupoilla ja vain puolet päivästä olimme hotellilla. Viikon loman jälkeen tuntui siltä, että oli ollut aivan liikaa touhua. Olisi vaan pitänyt rajoittaa menemisiä, mutta kun niin kiva oli nähdä myös kaikkea mahdollista, kun Israeliin kerrankin tuli lähdetyksi.  

Lapset uima- ja simpukanetsintätauolla Nissi Beachilla = uupuneet uimarit. 

Tällä reissulla vietimme jo huomattavasti enemmän aikaa hotellialueella. Toisena päivänä olimme parin sadan metrin päässä olevalla Nissi Beachin rannalla puoli päivää, kolmantena päivänä Ayia Napan kaupungilla puoli päivää ja viidentenä päivänä uudelleen Nissi Beachillä puoli päivää. Siinä oli meidän koko viikon menot. Alunperin ajatuksena oli myös lähteä lähikaupungin pienessä eläintarhassa käymään ja/tai läheiseen megakokoiseen vesipuistoon sekä mahdollisesti myös katamaraaniristeilylle, mutta mihinkään näistä ei kuitenkaan lähdetty. Lähtemättömyys johtui osittain kuumuudesta, laiskuudesta ja myös siitä, että lapsemme olisivat olleet ehkä vähän turhan nuoria jättiläisvesipuiston putkistoon. Katamaraaniristeilykään kahden pienen lapsen kanssa ei oikein enää paikan päällä innostanut, vaikka se koti-Suomessa tuntui vielä hyvältä idealta.  

Nissi Beachin ranta oli mukavan näköinen ja oloinen.

Nissi Beach oli hieno ranta, jossa oli jalkapohjia polttavaa hiekkaa. Meri oli suolaista ja sopivan viileää, virkistävää. Siinä oli ihana kellua. (Tuli ihan mieleen 20 vuoden takaisin reissu Rodokselle, jolloin kaverini kanssa kelluimme krapulaamme pois"Tuulisella" rannalla.) Hotellimme uima-altaiden vedet olivat aivan liian lämpimiä. Kuumasta ilmasta oli turha mennä veteen viilentymään. Uima-altaaseen kun meni, ei tullut yhtään piristyneempi tai virkistyneepi olo, koska vesi oli niin lämmintä. Hotellissamme oli yksi radallinen uima-allas, jossa minäkin ajattelin alunperin uida oikein enemmänkin, eikä vaan lillua. Ajatukseksi jäi. 

"En mä mitään kellukkeita enää tarvii!"

Lapset olivat uima-altaista tietysti erittäin innoissaan. Ei ole menneet sunnuntaiaamuiset uimakoulut hukkaan, koska 6-vuotias esikoinen ui jo parhaimmillaan 25 metriä ja 3-vuotias kuopuskin ilman kellukkeita jo enimmillään ehkä vähän vajaa 10 metriä. - Ihan käsittämätöntä, että 3-vuotias voi osata uida jo monta metriä ilman kellukkeita! Pääosin hän ui ehkä noin neljän - viiden metrin pätkiä ilman kellukkeita metrin syvyisessä uima-altaassa. 


Sanoin kuopukselle kuukausi sitten kylpylässä ollessamme: "Ota sinäkin vaan kellukkeet pois ja ala uimaan, niin kuin isosisko.". Hän teki työtä käskettyä ja ui heti jo muutaman metrin ilman kellukkeita. Ilmankos hänellä oli jo uimarin vartalo syntyessään, kun tuollainen vesipeto on tullut! Välillä hänellä pidettiin kuitenkin kellukkeita, koska hän tietysti väsyi uidessa. Myös uimarannan aalloissa oli vaikea vahtia kahta lasta, jotka eivät kuitenkaan kumpikaan osaa vielä ihan täydellisesti syvemmässä vedessä. Pakko vahtia vieressä koko ajan ainakin kuopusta.  

Näitä maisemia olisi voinut katsella monta viikkoa!

Vaikka emme pahemmin ympäristössä liikkuneet, lapset tuntuivat olevan tyytyväisiä pelkkään hotellialueeseen eli uima-allastarjontaan, kiipeilytelineisiin sekä pihalla liikkuvien kissojen ihmettelyyn. Minä taas olin erittäin tyytyväinen kolmeen vesijumppakäyntiini sekä kolmeen hierontakäyntiini. Lisäksi ehdin lukea 2/3 kirjoista/lehdistä, jotka olin ottanut matkalle mukaan. Enää ei tullut koko lehtipino lukemattomana takaisin Suomeen, niin kuin kävi pari vuotta sitten. Olin myös erittäin iloinen siihen, että pääsin kolme kertaa päivässä valmiiseen ruokapäytään. 

Minä söin pääosin alkusalaatteja ja jälkiruokia, kun taas puoliso valitsi vain pää- ja jälkiruokia. 

Puoliso ei ollut ihan niin tyytyväinen matkaamme kuin minä ja lapset. Hän kun oli ollut siellä jo kertaalleen. Luulen, että osasyy oli mahdollisesti neljänkympin kriisi, vaikka hän ei ole sitä itse vielä huomannutkaan. Tällaisissa tilanteissa se ehkä sitten ilmenee. Hänen mielestä loma ei ollut myöskään hintansa värtti. Siitä minäkin olen ehkä samaa mieltä. Olisimme kyllä voineet matkalla tehdä enemmän retkiä, jotta matkasta olisi tullut enemmän elämyksellinen, mutta minä en taas tällä lomalla ollut retkistä ja liikkumisesta innostunut. Retkillä ja ympäristöön tutustumisella saa kieltämättä matkasta huomattavasti enemmän irti, kun mennä vaan hotellialueella bermuudan kolmiota ympäri eli huoneen-uima-altaan-ravintolan väliä.  

Yhtenä päivänä testasimme hotellin minigolf-rataa. 

Oli vähän outoa olla juhannusviikonloppu pois Suomesta. Saimme juhannusillallisella kylmiä perunoita ja tomaatti- sekä sinappisilliä. Ei ne ihan samalta tuntuneet kuin jos olisi niitä Suomen kauniissa suvessa juhannuskoivujen alla syönyt. Nyt söimme ruokia palmujen alla kuunnellen ja katsellen samalla Kyproslaisia kansantansseja. Ruoat hotellin kahdessa ravintolassa olivat muina päivinä hyvät ja vaihtelevat, ei ehkä silti ihan Kreikan ruokien makuiset tai vertaiset kuitenkaan. Ainoa pettymys oli siis vain juhannusaattoillan seisovan pöydän tarjonta. Muilla illallisilla teemaruokina oli mm. BBQ, Italia, Keski-Aasia, Lähi-Itä, Kypros, Tex Mex. Vatsat tulivat joka aamu, päivä ja ilta aivan liian täyteen ruoista ja juomista. Seisovat pöydät pitäisivät olla ehdottomasti kiellettyjä ennestään jo ylipainoisille pienten lasten liikkumattomille äideille! Nyt kotona saa sitten kärsiä, kun vaatteet sopivat päälle vielä aiempaa huonommin. 

Rentoutunut lomailija tai ainakin hymyilevä lomailija!

Hotellivalinta oli siis oikein onnistunut. Myös palvelu hotellissa oli erittäin ystävällistä koko viikon ajan. Viikon saldona oli onneksi vain yksi puolikas maitomukillinen lattialle, jonka tarjoilija tuli heti ystävällisesti pyyhkimään. Oli kyllä pelottavan näköistä kun metrin mittaiset lapset halusivat kantaa omia ranskalais-ketsuppi-spagetti-jauhelihakastike-meloni-tarjottimiaan itse pöytään. Yleensä tahto ei mennyt valitettavasti läpi. Iltaisin lapsille oli järjestetty minidisco, johon meidän lapset eivät valitettavasti uskaltautuneet tanssimaan kertaakaan viikon aikana. Luulin ja toivoin, että loppuviikosta he olisivat jo innostuneet menemään discoilemaan, mutta eivät edes silloinkaan. Hotellilla liikkui monta kertaa päivässä Lollo-kirahvi ja Bernie-Karhu, joita lapset uskalsivat mennä halaamaan vasta neljäntenä päivänä. Hyvä, että edes silloin!

Lapset jonottivat Lollon halaukseen. 

Lollon ja Bernien minidisco.

Suomeen palattuamme vastassa oli kaatosade ja kahdentoista asteen kylmyys. Ei tuntunut ihan siltä, että Suomessa olisi kesäkuun loppu ja suvi parhaimmillaan. Ehkä tästä eteenpäin emme enää kuitenkaan juhannusviikoksi varaa etelänmatkaa, vaan mielellään viimeistään kesäkuun alkupuolella, jolloin tietysti matkat ovat kalleimmillaan. En kyllä ymmärrä, että kuka pystyy matkustamaan Kyprokselle heinä- tai elokuussa, kun kesäkuun lopussakin oli jo niin tukalaa. Matkat ovat silloin tietysti vähän halvemmat, joka kieltämättä houkuttelee huomattavan paljon. Aika iso määrä rahaa kului matkalla, kun molemmat lapset tarvitsivat jo omat istuinpaikat lentokoneessa. Oi niitä aikoja, jolloin lapsesta joutui maksamaan vain 50 euron lentoveron ja hän eli imetysmaidoilla koko viikon. Tietysti jos olisi nyt valinnut huomattavasti edullisemman hotellin, olisi kesäkuussakin päässyt aika paljon halvemmalla. Toisaalta kun harvoin matkustaa (yleensä vain 1-2 kertaa vuodessa), on kiva nautiskella vähän luxuksesta.   

Lasten suosikkiallas hotellilla. 

Ps. Matkamme aikana Ayia Napan keskustassa 1,5 km päässä hotellistamme kuoli rikollisten välienselvittelyissä siis ammuskeluissa viisi ihmistä. Onko meidän lähivuosien lomakohteet olleet niin eksoottisia, että aina jotain ikävää sattuu jollekin? - Onneksi ei sentään meille! Israelissa oli turistibussiräjähdys juuri ennen matkaamme, jolloin kuoli englantilaisturisti ja Egyptin Kairossa räjähti kilometrin päässä itsemurhapommittaja, ja nyt tällä reissulla nämä viisi kuollutta. Ja puolisoni vielä ehdotti seuraavaksi lomakohteeksemme Sisiliaa...!?!?

Just mun värinen puu Ayia Napan keskustassa.

Pietarin pauloissa!

Vähän yli viikko sitten palasin elämäni kolmannelta Venäjän matkalta. Tällä kertaa Pietarista. Pääsin kolmen päivän reissulle puolisoni mukana. Hänellä oli sinne puoliksi työmatka ja puoliksi huvimatka. 


En ole edes ikinä aiemmin ajatellut lähteväni Pietariin, entiseen Leningraadiin, kunnes tuli nyt tilaisuus lähteä. Pietari ei ole minua aiemmin houkutellut luokseen mitenkään, vaikka äidin puolen isoisoäitini on ollut siellä 1900-luvun alussa piikana ja isän puolen isoisoisäni on vienyt Pietariin teuraslihaa. Leningraadista on jäänyt se mieleen, että kun Tshernobyl räjähti, isäni oli Leningraadissa käymässä. Matkan aikana minulle selvisi, että Pietari on 2. suurin Venäjän kaupunki ja 4. suurin Euroopan kaupunki. Ei kyllä uskoisi, että niin iso kaupunki on niin lähellä Suomea ja Suomenlahden rannalla. Matkailu avartaa aina - niin myös tämä reissu! 


Matka Pietariin sujui erittäin mukavasti Allegrolla. Juna kulki tasaisen nopean varmasti, paikoin kuulemma 240 km tunnissa. Majoittauduimme hyvällä sijainnilla olleeseen Sokos Hotelliin, joka oli oikein viihtyisä hotelli. 

Sokos Hotel Palace Bridge oli erittäin hyvällä paikalla kaupungin keskustassa.

 Ensimmäisen päivän aikana näin mahtavan näköisiä kirkkoja ja katedraaleja, mutta valitettavasti vain ulkopuolelta. Sisälle meillä ei ollut aikaa mennä. Harmitti kovasti katsella upeita rakennuksia vain ulkoapäin. Ehkä sitten seuraavalla reissulla myös sisätiloihin...

Iisakin kirkko, jossa oli auringossa upeasti loistava kullattu kupolikatto.

Juuri tämän Iisakin kirkon rakentamisesta on tullut sanonta: "Rakentaa kuin Iisakin kirkkoa." Kyseisen kirkon rakentaminen kesti nimittäin 40 vuotta. Iisakin kirkko on maailman 4. korkein kupolirakennus. Alla oleva Verikirkko rakennettiin tsaari Aleksanteri II:n muistoksi paikalle, jossa hänet salamurhattiin vuonna 1881. Verikirkkoa rakennettiin 24 vuotta. 

Kristuksen ylösnousemuksen katedraali eli Verikirkko "Kirkko veren päällä".

 Kiersimme bussilla kaupunkia ristiin rastiin ja ylitimme monta kertaa Neva-joen ja sen haaroja.  Pietarissa oli ihmeellisen paljon kukkaistutuksia ja sireeneitä, jotka olivat nyt alkukesästä tietysti kauneimmillaan. 

Kukkia (ja turisteja) oli paljon ympäri vanhaa kaupunkia.

Kävimme myös Neva-joen risteilyllä, jossa näki vähän uudempaa rakennuskantaa. 

Uudempi kaupunginosa oli todella eri näköistä kuin vanha kaupunki.

Matkan aikana saimme tutustua myös eri vodka-lajeihin lisukkeineen. Kaikki vodkat eivät maistuneet ihan lasin pohjaan asti. Joitakin lajeja pystyi vain kielellä vähän maistamaan. Ennen vodkien juomista piti nuuhkaista ruisleipää, mutta ei saanut syödä sitä. Oikeanpuoleisen Vodkan kanssa piti syödä joku retiisin näköinen, seuraavan kanssa omenansiivu jne. 

3. lasi oikealta eli "Rakkauden vodka" oli ehdoton suosikkini.

1700-luvulla aloitettiin rakentamaan Pietari I:n kesäasuntoa eli Pietarhovia. Se oli aivan sanoinkuvamattoman näköinen palatsi, etenkin sisältä, mutta myös ulkoa. 

Pietarhovi eli kesäpalatsi "kadun" suunnalta. 

Pietarhovin sisäpiha oli aivan mahtavan näköinen. Pietarhovin pinta-ala on noin 1000 hehtaaria. Pietarhovi on yli sadalla veistoksella koristettu puistokokonaisuus palatseineen. Pietarhovia ei voinut katsoa kuin silmät pyöreinä, niin ihmeellisen näköinen ja loistelias se oli. 

Pietarhovi Suomenlahden suuntaan. 

Suihkulähteitä ja patsaita oli käsittämätön määrä. 

Pietarhovin palatsi-puistokompleksin keskus on Suuri Palatsi. 

Illalla pääsimme erääseen hyvään ravintolaan syömään ja katsomaan Venäläistä varietee-esitystä. Ravintola oli ihan omaa luokkaansa, esitys oli hieno ja ruokakin oli ihan hyvää. Tosin kaikki lajit eivät olleet ihan minun lempimakuja, mutta hyvin näyttivät alas menevän. 

Esiintyjät jaksoivat vetää läpi erittäin hienon kokonaisuuden,
jossa oli monet eri asusteet, esitykset ja laulut. 

Eremitaasi-taidemuseossa & Talvipalatsissa kiertelimme tunnin verran. Opas sanoi, että tunnin verran ihminen pystyy sisäistämään näkemäänsä taidetta. Se varmaan pitää hyvin paikkaansa. Tunnin kiertelyn jälkeen alkoi jo vähän turtua huoneiden ja taulujen katselemiseen, vaikka ne olivatkin aivan käsittämättömän näköisiä. Talvipalatsi oli sisältä yhtä upea kuin kesäpalatsi. Kultaa ja kimallusta oli molemmissa palatseissa ja monessa huoneessa oli sävy sävyyn eli samasta kankaasta tehdyt tapetit, verhot ja huonekaluverhoilut. Kattokruunut olivat sen kokoisia ja näköisiä, että jos sellainen olisi pudonnut päähän, olisi käynyt huonosti. Huoneiden ovet, katot ja lattiat olivat erittäin koristeellisia ja huoneita oli monta sataa. Ei voinut muuta täälläkään kuin silmät pyöreänä katsella ja ihmetellä, että onko tosiaan joku asunut täällä joskus? 1700-luvulla rakennettu Talvipalatsi oli Venäjän keisarien entinen palatsi. Talvipalatsissa ovat asuneet Katariina Suuri, Paavali, Pietarit, Aleksanterit ja Nikolait. Eremitaasi on yksi maailman suurimmista taide- ja kultturihistoriallisista museoista. Eli se on palatsissa oleva taidekokoelma, joka alkoi Katariina II:n yksityiskokoelmasta ja laajeni museoksi. 

Talvipalatsin sisäänkäynti.

Talvipalatsi sillalta katsottuna. 

Pietari Suuri on tänne haudattu. 

Pietarin kaupunki ja sen historia alkoivat käsittämättömällä tavalla kiinnostaa minua matkan aikana ja sen jälkeen. Vielä edellisvuonna minua ei kiinnostanut Venäjä tai mikään siihen liittyvä yhtään, johtuen varmaan pitkälti isoisäni joutumisesta sotaan ja hänen veljensä kuolemisesta sodassa. 


Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut ja Venäjä on alkanut kiinnostaa minua huomattavasti aiempaa enemmän, lähinnä omien isovanhempieni ja isoisovanhempieni myötä, mutta myös historian vuoksi. Ostin jopa Talvipalatsista suomenkielisen "Pietari ja sen esikaupungit"-kirjan. Yleensä en mistään kaupungeista osta mitään kirjoja, edes matkamuistoksi, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen.  


Suosittelen siis kaikille Pietarissa käymistä, jo sen kulttuurihistoriallisuuden vuoksi. 

Synttäreistä suoriuduttu!

Viime viikonloppu oli synttäreitä täynnä! Nimittäin kahdet omat ja yhdet kummilapsen synttärit. Synttäritouhuilut alkoivat jo perjantaina puunauksella ja siivouksella. Lauantaiaamupäivällä olimme oikein koko perheen voimin Prismassa ruoka- ja synttärilahjaostoksilla. Pari tuntia hurahti nopeasti kauppareissulla. Esikoinen valitsi kaupasta lahjakseen koirankuljetushäkin sekä snorklausvälineet. Kuopus ulvoi ja itki koko kotimatkan, että miksei hän saanut samoja juttuja. Kotimatkan aikana päätin, että ensi vuonna pidämme molempien lasten synttärit samalla kertaa. Toisen synttärit kun on kesäkuun puolessa välissä ja toisen elokuun puolessa välissä, niin yhteissynttärit voidaan ensi kesänä pitää kätevästi heinäkuun puolessa välissä. 


Koska kohnasimme Prismassa niin kauan, kotiin tullessa jouduimme heti kovalla kiireellä lähtemään kummilapseni 4-vuotis synttäreille. Kummilapseni oli kovasti innoissaan lahjaksi annetuista Spiderman-sandaaleista ja -lippiksestä sekä vilkkuvasta Salama-auto-t-paidasta. Toivottavasti valo vilkkuu pitkään, eikä sammu ensimmäisen pesun jälkeen. Pojilla on kyllä niin eri kuviot kuin tytöillä. Kummilapsellani on kaikkea mahdollista Spiderman-, Salama-auto-, miekkailu- ja merirosvojuttua. Eikä hänelle oikein muuta osaa ostaakaan, kun Spiderman-jutut ovat toivomuslistalla. Kun taas meidän mussukoilla on pehmoleluja, zhu zhupetsejä, muumeja, barbeja, nukkeja ja nukkekotia.- Hyvä niin! En olisi yhtään innostunut siitä, jos tytöntylleröilläni olisi jotain miekkailujuttuja. Toki osaavat hekin taistella ja kinastella, mutta heillä ennemminkin nyrkit puhuvat.  


Kun kotiuduimme Spidermanin luota, meille tuli ensimmäinen joukko synttärivieraita esikoisen 6-vuotis synttäreille sekä isännän 40-vuotis synttäreille. Tein hiki päässä illaksi ennen vieraiden tuloa kinkkupiirakkaa ja kanasalaattia. Luulin olevani supernopea, mutta vieraat saapuivat vähän ennen kun keittiö oli siivottu. Keittiö näytti siltä, kun olisi kokonaisella kompanjalle valmistanut ruoat. Onneksi kakku oli sentään haettu puoli tuntia aiemmin suoraan leipomosta, eikä sitä tarvinnut enää alkaa vääntämään. Ihan hyvin piirakka ja salaatti onnistuivat, mutta totesin silti, että onneksi en ole sentään pitopalveluyrittäjä!


Seuraavana aamuna alkoi sama toohotus. Alunperin ajattelin tilata ruoat pitopalvelusta, niin kuin omille 40-vuotis synttäreilleni, mutta mies oli sitä mieltä että tehdään itse vaan sapuskat ja tilataan vaan täytekakku. Siispä pyöräytin aamupäivän aikana ananas-mango-juustokakun ja raparperipiirakan ihan tuoreista isäni tuomista raparpereistä. Lisäksi sain aikaiseksi pari salaattia. Ruoka eli uudet perunat, savukala, sillit ja salaatit olivat ihanan kesäisiä, vaikka ilma olikin hyytävän kylmän näköinen ja sateinenkin, vaikka oli jo kesäkuun 3. päivä. Ei siis tarvinnut terassin pöytiä ja tuoleja sekä lattiaa pyyhkiä paksusta siitepölykerroksesta synttärivieraita varten. 


Seuraava synttärikoetus on siis elokuun puolessa välissä, kun kuopus täyttää 4 vuotta. Esikoinen ei halunnut pitää kaverisynttäreitä, mutta kuopus varmaan haluaa pitää sellaiset. Yritän olla niitä mainostamatta, että selvittäisiin tänä vuonna vielä ilman kaverisynttäreitä. Ihan riittävä urakointi on jo ihan normaaleissa lähisukulais/kummisynttäreissä.