Luonnon antimia

Keittiön ikkunan alla oleva kukkapenkki on nyt kauneimmillaan!

Kotipihamme oli parhaimmillaan viikko sitten. Onneksi vieläkin kukkaloistoa riittää. Toivottavasti riittää vielä ensi viikonlopuksi, jolloin pidämme kuopuksen 4-vuotis synttärit. 

Sama ihana kukkapenkki toiselta sivustalta. Sade vähän ehti kaataa tarha-alpeja.

Kotipihan ensimmäisiä vadelmia. 

Kotipihalta on poimittu jo ensimmäiset vadelmat! Vadelmapensaiden hoito on tältä kesältä jäänyt ajan puutteen ja laiskuuden vuoksi väliin. Siis rikkaruohoja ei ole revitty kertaakaan pensaiden juurilta. Lannoitetta annoin sentään keväällä, mutta pensaiden tukinarutkin jäi talven ja kevään jäljiltä virittämättä uudelleen. Onneksi jonkun verran satoa näyttää silti tulevan. 

Vadelmapensaat leikkimökin vierustalla.

Pihallamme on kaksi karhunvattupensasta. Tosin ovat vähän väärässä paikassa. Minun on jo pari vuotta sitten pitänyt siirtää ne toiseen kohtaan. Nyt toisesta pensaasta oli täynnä marjanraakileita oleva iso oksa katkennut. Nyyh! Karhunvatut ovat kelvanneet hyvin lapsillemme. Onneksi tähän pensaaseen jäi vielä vähän vielä raakana olevia marjoja ja toiseenkin pensaaseen näyttää olevan tulossa marjoja onneksi jonkun verran. Ei niistä mitään pakastimeen asti riitä, mutta edes vähän maistiaisia lapsille.

Iso oksa runsaalla marjamäärällä katkesi karhunvattupensaasta. Voih!

Ollessani viikonloppuna puolison ja lasten luona anopin ja appiukon mökillä, sain poimituksi tämän kesän ensimmäiset kanttarellit. Tulin mökille sienikorin kanssa ja nähtyään korin esikoinen ryntäsi heti mökin rantaan poimimaan siellä olleet kanttarellit. Seuraavana päivänä kävin lasten ja appiukon kanssa metsäretkellä etsimässä lisää kanttarelleja. Ei valitettavasti löytynyt ainoatakaan sientä, mustikoita kylläkin. Samana päivänä toisella metsäreissulla ja toisessa kohtaa metsää käydessäni appiukon kanssa, alkoi jo kanttarellejakin löytymään. Kokonaissaalis oli ehkä 2-3 litran paikkeilla. Kun pilkoin ja paistoin ne, jäljelle jäi enää kaksi pientä pakasterasiallista sieniä. 

Tämän kesän ensimmäinen kanttarellisaalis. 

Alan varmaan tulla jo vanhaksi, kun olen poiminut jo mustikoitakin. Viime kesänä mustikoiden poimimisinnostus alkoi, kun anopin ja appiukon kesämökin pihamaalla oli niin paljon mustikoita, että ei kertakaikkiaan voinut olla niitä poimimatta. Viime kesänä poimin nopeasti poimurilla pari litraa. Tänä kesänä, viime viikonloppuna varmaan jo viisi litraa. Mustikat eivät olleet ehkä ihan vielä parhaimmillaan. Vähän raakileita oli vielä joukossa, mutta koska ensi viikonloppuna en pääse niitä poimimaan, niin piti "raastaa" jo puolivalmiina pensaista pois. Kyllä ne aika hyvin poimurilla lähti jo. Niin lähti myös roskia niiden mukana. Roskien perkaamisessa onkin mennyt pari iltaa. Äsken sain onneksi sen homman valmiiksi. Onneksi appiukko auttoi vähän perkaamisessa, muutoin olisin vieläkin niitä perkaamassa. 

Tämän kesän ensimmäiset mustikat. 

Jotenkin tämä viikko on ollut jo niin syksyn tuntuista joka tavoin. On ollut kylmää, harmaata ja sadetta. Mökilläkään ei tarjennut oikein kunnolla uida, vaikka onkin ihan keskikesä vielä meneillään. Ei kyllä uskoisi, että on heinäkuun viimeinen viikko meneillään. Töihinkään ei ollut tylsä mennä heinäkuun puolessa välissä, kun on ollut niin huonot kesäilmat. Monena aamuna töihin herätessäni lämpömittari on näyttänyt ulkolämpötilaksi vain +11 astetta. Eilen iltapäivällä töistä lähtiessä oli vain 16 astetta. Onneksi tänään oli sentään vähän lämpimämpää. 

Nyt yksin kotona ollessa ehdin jo yhtenä iltana riippumattoon makoilemaan. 

Oli siinä riippumatossa vaan niin mukava makoilla kirjan, peiton ja tyynyn kanssa. Molemmat naapurit ajoivat ruohoa pihoiltaan, mutta se ei näyttänyt minua haittaavan, koska olin nukahtanut vähäksi aikaa. Vähän niin kuin pienet iltatorkut työpäivän jälkeen.

Näkymä riippumatosta taivaalle.. 

Kesäloma loppuu kesken vai loppuuko?

Neljän ja puolen viikon kesäloma meni nopeasti! Huomenna pitäisi mennä taas pitkästä aikaa töihin. Puoliso ja lapset saavat onneksi nauttia vielä kaksi viikkoa kesälomaa. Lapset aloittavat päiväkodin ja puoliso työn elokuun alussa. 


Lapset ovatkin saaneet nauttia pitkästä lomasta, koska heidän ei ole tarvinnut olla päiväkodissa kesä-heinäkuussa lainkaan. Minä ja mieheni pidämme puoliksi loman eri aikaan ja lopun ajan isovanhemmat hoitavat ja ovat jo hoitaneet lapsia. Minun kahden viikon hoitovuoro päättyi juuri ja puolison kahden viikon hoitovuoro alkaa huomenaamuna. Heinäkuun viimeiset kaksi päivää lapset ovat papan kanssa.  

Pihaltamme löytynyt sormustinkukka on upean näköinen, mutta myrkyllinen.

On kyllä outoa, kun ollaan ensimmäisen kerran puolison kanssa lomalla osittain eri aikaan. Kaksi ja puoli viikkoa oli samaan aikaan lomaa. Yhteinen aika alkoi Pietarinmatkasta ja jatkui koko perheen Kyproksenmatkaksi. Kyprokselta esikoinen tuli sairaana kotiin. Hänellä oli kuumetta ja vatsakipua, onneksi vain muutaman päivän. Esikoisen ensimmäisenä kuumeettomana päivänä kuopus sairastui. Lääkäri arveli kuopuksen sairauden olevan angiina, mutta parin päivän kuluttua toisella lääkärikäynnillä selvisi, että hänen tautinsa olikin enterorokko. Kun kuopus tokeni rokosta, minä sairastuin kuumeeseen ja kurkkukipuun. Kolmen ihmisen sairastamisputkessa kului lomani seuraavat puolitoista viikkoa. 

Tällaiset pörrökät näimme Okra-maatalousnäyttelyssä. 

Kun minä olin suunnilleen tervehtynyt, lähdimme lapsuudenkotini maisemiin Turun seudulle. Siellä vietetty lomaviikko vierähti aivan liian nopeasti. Maatalon lapsena pappa halusi viedä lapsenlapset maatalousnäyttelyyn, jotta he näkevät edes joskus oikeita maatalon eläimiä. Aluksi en oikein innostunut maatalousnäyttelystä, mutta niin vaan suuntasimme Muumimaailmavierailun jälkeisenä päivänä Oripäähän Okra-maatalousnäyttelyyn elämiä (ja maatalouskoneita) katsomaan. Maatalousnäyttelyssä vierähtikin useampi tunti.

Kuopus näki kerrankin lehmät lähietäisyydeltä, eikä aina vaan kaukaa auton ikkunasta. 

Kotiseudulla tuli myös nähdyksi myös kummilapsia, kummitätejä, serkkuja, pikkuserkkuja, kavereita ja muita sukulaisia. Kun kaikki vierailut, kyläilyt, Muumimaailmat ja maatalousnäyttelyt tapahtuivat viikon aikana, ahdistus meinasi välillä tulla. Oli kuitenkin aivan ihanaa nähdä kaikkia ystäviä ja sukulaisia! Aikaa olisi tarvittu huomattavasti enemmän. 

On se kyllä jännä asia, että kesälomalla pitäisi yrittää mahdollisimman paljon levätä ja rentoutua, mutta se on toisaalta parhainta aikaa, jolloin ehtii ja jaksaa tehdä kaikenlaista ja nähdä kaikkia ihmisiä. 

Yksi must-juttu minulle oli Muumimaailman lisäksi Peppi Pitkätossu-kesäteatteri. Peppi oli tietysti ehdottomasti nähtävä, koska kuopus on viimeisen vuoden ajan ilmoittanut olevansa Peppi. Lapset ovat katsoneet lukuisat kerrat Peppi Pitkätossua digiboxilta, josta minä olen lukenut heille suomennettuja tekstejä. Lisäksi Peppi-esityksessä oli Remu Aaltonen, joka vajaa kuusi vuotta sitten ihaili esikoista metrin etäisyydeltä ollessamme samassa linja-autossa. Kesäteatteriesitys olikin tosi hyvä, myös aikuisille hauskaa katseltavaa! 

Näissä sammakoissa riitti lapsille ihmeteltävää. Välillä annettiin happea, illalla päästettiin jo vapauteen. 

"Kotiseutu"-viikon jälkeen olikin lomasta jäljellä enää kolme päivää, josta ensimmäinen meni tavaroita purkaessa ja pestessä sekä rikkaruohoja repiessä. Toinen päivä meni lankoni luona vartaita ja lettuja herkutellessa. Kolmas päivä eli tänään oltiin äitini mökillä. Mökillä tuli viimeisen lomapäivän kunniaksi ongittua tämän kesän ensimmäiset kalat ja poimittua tämän kesän ensimmäiset mustikat = yksi mukillinen mökin takapihalta. 

Lomailmat eivät tällä kertaa olleet parhaimmat mahdolliset. Jos emme olisi olleet viikkoa Kyproksen auringon alla kärventymässä, olisin aivan stressantunut jo pelkästään huonoista kesälomailmoista. Nyt sateet ja tuulet eivät niin paljon haitanneet, koska Kyproksella saimme jo nauttia viikon verran helteestä. Muuten olisi haitannutkin tosi paljon. Ilmat ovat olleet kesäkuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin välillä kuin syys-lokakuun kylmiä ja kosteita syysilmoja. 

Kesälomaa olisi pitänyt olla vielä pari viikkoa, että olisin ehtinyt lukea kaikki kirjat, jotka lomaa varten lainasin kirjastosta ja ostin kirjakaupoista. Lisäksi olisi pitänyt ehtiä makoilla riippukeinussa ja pihakeinussa. Kertaakaan en ole vielä ehtinyt riippukeinuun asti ja vasta kerran tänä kesänä pihakeinuun. Silloin ensimmäisen ja tämän mennessä ainoan kerran olin keinussa yli 38 asteen kuumeessa ja kurkkukivussa peiton alla. Lapset pomppivat vieressä trampoliinilla. Jos kesälomaa olisi jatkunut vielä pari viikkoa, olisinko kuitenkaan malttanut rauhoittua, pysähtyä ja olla vaan, kun mustikka-aikakin näyttää olevan jo käsillä ja ensimmäiset kanttarellitkin jo nähty? Tästä muuten huomaa jo ikääntymiseni. Edellisvuonna ei tullut vielä kuuloonkaan, että olisin viitsinyt mitään mustikoita poimia. Viime kesänä poimin ensimmäiset mustikat kahteenkymmeneenviiteen vuoteen. Tosin ne olivat anopin ja appiukon kesämökin pihalla, joten edes metsään asti ei tarvinnut lähteä. Sieniä sen sijaan olen jo useamman vuoden poiminut. Se on mukavaa touhua!

Ensimmäiset kanttarellit nähty tätini mökillä jo 10.7.2012. 

En siis ihan vielä olisi ollut valmis töihin palaamaan, mutta toisaalta lapset ovat olleet aika vallattomia aika ajoin, että hyvä päästä töihin taas vähän rauhoittumaan. Lasten vallattomuus on tietysti osittain itseaiheutettua eli ei meidän olisi ollut pakko mennä Kyprokselle ja kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, jossa kävimme. Ei olisi ollut pakko ehtiä nähdä kaikkia niitä ihmisiä, joita viikon aikana näimme. Toisaalta taas, jos ei nyt, milloin sitten? Ahdistavaa siis, kun aika ei meinaa millään riitä kaikkeen kivaan. Jos ei olisi tehnyt mitään ja olisi ollut vaan kotona eristäytyneenä muusta maailmasta, sekin olisi pidemmän päälle alkanut ahdistaa. Lapsetkin olisivat käyneet kierroksilla, kun mitään normaalista poikkeavaa ei tapahdu. Tekee niin tai näin, aina ahdistaa. Pitäisi vaan se kultainen keskitie löytää.  

Puoliso oli minun ja lasten poissaoloviikon aikana harsottanut takapihamme tyrnit. 

Puoliso on tietysti myös miettinyt ohjelmaa hänen huomenna alkavan jälkimmäisen kaksiviikoisen kesäloman ajaksi. Yritin sanoa, että ei tarvitse kovin paljon lasten kanssa touhuta mitään, kun touhua on jo ollut kovasti. Hän ei puheistani välittänyt, vaan mietti jo hänelle ja lapsille ohjelmanumeroita ja kesämökille menoa. 


Toisaalta jo odotan sitäkin, että saan itse mennä töihin ja puolisolle jää vaihteeksi 3- ja 6-vuotiaasta lapsesta huolehtiminen ja muu säätäminen, jotka minä jouduin jaksamaan yksin, isäni avustuksella, koko viime viikon. Joten on ihan kiva, kun he lähtevät kohta anopin ja appiukon luo mökille, jotta minäkin ehdin vähän työpäivän jälkeen olla yksin, avata kirjoja, maata riippukeinussa ja rentoutua...! Toisaalta nyt tuli jo etukäteen haikeus ja ikävä lapsia, kun he ensi viikolla lähtevät ilman minua mökille.  

Että tälleen ja silleen tää minun kesäloma sitten meni tänä kesänä. 


Ps. Taitaa olla elokuun alussa koko perhe taas iloinen myös siitä, kun elämä palautuu vihdoinkin normaaliin uomiinsa eli vanhemmat töissä ja lapset päiväkodissa. 

Etupihan kukkapenkkini on nyt parhaimmillaan

Vierailu Muumimaailmassa

Tämän kesän yksi kohokohdista ja must-juttu oli tietysti vierailu Muumimaailmassa!

"Muumitalo näkyy jo!"

Jotenkin tuntuu siltä, että Muumimaailmassa on käytävä joka kesä. Jonakin vuotena ollaan käyty jopa kaksi kertaa eli myös Taikatalvessa. Matkalla Muumimaailmaan mietin, että kuka sinne oikein mahtoi haluta eniten? Minä vai lapset? Lapset eivät puhuneet Muumimaailmasta mitään, kun kyselin heiltä kesän alussa, että mitä he haluaisivat kesälomalla tehdä. Minä pidin itsestään selvänä, että Muumimaailmaan mennään. Olivat lapsetkin onneksi innoissaan, kun kuulivat että sinne ollaan menossa. 

Esitys Teatteri Emmassa

Muumimaailman vierailut helpottuvat onneksi vuosi vuodelta, koska lapset vanhenevat ja ovat jo paljon aiempaa rohkeampia sekä reippaampia. Vielä muutama vuosi sitten yritin esikoistani saada koskettamaan ja halaamaan muumeja, -erittäin huonolla menestyksellä. Lapsi vapisi ja pelkäsi sylissä kuin haavanlehti, kun yritin innostaa häntä kokeilemaan muumin pehmeää turkkia. Lapsi piti päänsä, eikä suostunut pikkusormellakaan koskemaan isoihin ja pelottaviin muumeihin. Jo viime vuoden kesällä ja tänä kesänä oli jo toinen ääni kellossa. 

"Ihana muumimamma!"

Tänä kesänä, jolloin esikoinen on jo kuusi vuotta ja kuopus kolme vuotta, lapset menivät jo ilman suostuttelua ja oma-aloitteisen innokkaana halaamaan muumeja. Nyt oli tilanne jo sen verran päinvastainen aiempaan nähden, että piti jo yrittää suostutella heitä lopettamaan halaukset, kun niistä ei meinannut tulla loppua.

"Ihana Niiskuneiti!"

Tällä kertaan olimme isommalla porukalla liikkeellä. Minun ja lasten kanssa oli myös siskoni lapsineen ja isäni. Kolmella aikuisella oli silti aikamonen vahtiminen lapsista. Iltapäivän edetessä muumitalon edusta ruuhkaantui innokkaista halaajista ja huoltajista. Itse sai olla silmä kovana ja pää pyörien ihmetellä, että ovatko kaikki neljä lasta tallella koko ajan. Lapsilla oli sentään nimilaput puhelinnumeroineen selässä, mutta tuntui siltä, että ei uskaltanut kadottaa yhtään lasta hetkeksikään näköpiiristä. Muumitalon edustalla pääni pyöri välillä kuin helmipöllöllä, kun yritin pitää lukua lapsista. Lasten perässä ei aina meinannut millään pysyä, kun he singahtelivat sinne tänne muumeja halaamaan ja kirmasivat Muumilaakson polkuja pitkin täyttä häkää.   

Ruuhkaa ja lastenvaunuja Muumitalon ympärillä.

Tänä vuonna oli ensimmäinen kerta, kun lapsenusko oli koetuksella ja taisi vähän horjuakin. Kuopukseni sattui katsomaan ylöspäin muumia halatessaan, jolloin hän oli huomannut muumin leuan/nenän alla jonkun verkon ja siellä ihmisen. Oli siinä minulla ihmettelemistä, kun kuopus selitti nähneensä muumin sisällä ihmisen. Hän tarkasti asian vielä muutamilla lisähalauksilla. Ainakin kahdessa muumissa oli kuulemma ollut verkko nenän/leuan alla ja sieltä näkynyt ihminen. Kerroin kuopukselle, että minä en kyllä sellaista nähnyt enkä huomannut. Hän oli kuitenkin vakuuttunut asiasta. 

"Mä näen jonkun ihmisen täällä sisällä!"

Lasten suuri pelkäämisen kohde on ollut mörkö ennen tämän kesän Muumimaailmavierailua. Esikoinen on monta kertaa iltasadun yhteydessä varmistanut, että eihän mörkö pääse lasin takaa pois. Viimeiset pari vuotta ollaan esikoinen on miettinyt, että onko mörkö varmasti lasin takana, eikä irrallisena muumimaailmassa. Tällä vierailulla mörkö oli estraadilla esityksessä mukana, kun satuimme istumaan Teatteri Emman esityksen eturivissä. Esikoinen väitti nähneensä mörkön helman alta Nuuskamuikkusen jalat ja väitti sen perusteella, että ei mörkö ole oikea mörkö. Asia varmistui hänelle vielä Mörön talolla. Lasin takana oli kuulemma iso pehmomörkö, joka ei näyttänyt oikealta.

"Ei näytä yhtään enää pelottavalta."

Haisulikaan ei pelottanut enää lainkaan yhtä paljon kuin ennen. Esikoinen väitti koskettaneensa pikaisesti haisulia, samalla kun haisuli heitti hänen serkkunsa lippisen menemään. Oli siinä lapsilla ihmettelemistä. Haisuli tuntui silti vähän vielä pelottavan. Ainakaan halausinnostusta ei suuntautunut haisulin suuntaan. Tosin ei haisuli olisi ollut niin kauan paikallakaan, että lapset olisivat ehtineet halata häntä.  

Muumimaailman pelottavimmat lavalla: Mörkö ja Haisuli. 

Myös noidan keitokset mietityttivät esikoista. Alisa oli tarjoamassa lapsille taikalientä, mutta lapset pakenivat paikalta. Noidan talo tuntui myös pelottavan näköiseltä. Esikoinen uskalsi sinne vilkaista, kun piti kädestäni kiinni. Muumimaailmasta pois lähdettäessä esikoinen varmisti vielä, että eihän noita voi lentää meille kotiin asti.  

Noita ja Alisa tuntuivat aika jännittäviltä. 

Muumimaailmassa vierähti taas lähes koko päivä, ainakin kuusi tuntia eli olimme siis koko rahan edestä! 

"Hei tuolla se kala meni!" Rannassa taisi kalat kiinnostaa enemmän kuin Drontti Edvard

Muumimaailma oli minullekin taas elämys, vaikka siellä on tullut vierailtua jo varmaan viitenä kesänä ja yhtenä talvena. Lapset katsovat muumeja usein televisiosta ja digiboxista, joten muumit kuuluvat arkipäiväämme. 

Viehkeä merenneito rannalla ottamassa aurinkoa. 

Tuntui siltä, että tänäkään kesänä Muumimaailmavierailua ei vaan voinut jättää väliin. Parasta oli tietysti seurata lasten ilmeitä ja innokkuutta muumimaailmassa! 

Naama kuin Naantalin aurinko!

Kurkkukipua ja kaupunkikierros

Tällaiset liljat olivat nousseet takapihan tilapäiskukkamaalleni. 

Kyproksen reissun jälkeen ollaankin sitten sairastettu vuorotellen jo viikon verran. Esikoinen sairastui jo loman viimeisinä päivinä eli sunnuntaina ja kuumeilu jatkui vielä kotona maanantaina. Kun esikoinen tervehtyi, sairastui kuopus tiistaina. Hänellä puolestaan oli kova kuume ja lisänä kurkkukipu, jota esikoisella ei ollut. Lastenlääkäriltä saimme angiinaan lääkekuurin, vaikka pikatesti näyttikin negatiivista. Kuopuksen kurkku näyttikin aivan järkyttävältä ja kipu oli kova, koska tuplasärkylääkityskään ei tuntunut auttavan kurkkukipuun. Ilmankos mehujää oli ainoa ruoka/juoma joka hänelle kelpasi ja sekin kirveli. Mitkään mehut tai ruoat eivät tulleet kuuloonkaan. 


Puhuessani asiasta tuttavani kanssa, hän ehdotti enterorokkoa. Muistelin, että meillä on tainnut sellainen jo kertaalleen olla. Soitin kuitenkin perjantaina varmuudeksi samaiselle lääkäriasemalle ja heidän mukaan se voi olla hyvinkin enterorokko, jos kerran pisteet, täplät ja haavaumat ovat levinneet kurkusta myös kieleen ja ikeniin. Lääkekuuria ja mehujääkuuria jatkettiin kuitenkin edelleen varmuudeksi.


Lauantaina ollessamme lähes lähtökuopissa mummin synttäreille esikoinen huomasin kuopuksen jaloissa punaisia pilkkuja. Lähetin saman tien kuopuksen puolisoni kanssa viikonloppuna päivystävälle lääkäriasemalle. Diagnoosina olikin jo arvioitu enterorokko. Kuopuksen kuume oli onneksi jo loppunut, kova kurkkukipu oli enää jäljellä. 


Lauantai-iltapäivänä totesin, että omakin kurkku oli karhea. Oli joka tavoin ihan voipunut ja kivulias olo. Tuntui siltä, että särkylääkkeetkään eivät tuntuneet missään. Illalla kuumemittari näytti jo yli 38,3 astetta. Yö oli varsin kamala ja sunnuntaipäivä oli myös ihan käsittämätön. 400 mg Buranat eivät auttaneet yhtään. Onneksi sain koko päivän vain maata, koska puoliso hoiti lapsia. Maanantaiksi mummi tuli hoitamaan lapsia ja sain makoilla koko päivän. Olo oli jo huomattavasti aiempaa parempi. Iltapäivällä kävin lääkärissä, jolloin laboratorio oli tietysti jo sulkeutunut. Olin varannut hädissäni lääkäriajan sunnuntai-iltana, enkä halunnut sitä maanantaina perua, vaikka kuume olikin jo lähtenyt. Kurkku oli kuitenkin vielä kuin raastinrauta. 


Tänään eli tiistaina lähdin lasten kanssa laboratorioon otattamaan nielunäytettä. Pikatestin mukaan angiinaa ei ollut. Laboratorioreissulla huomasin, että kaupungilla olikin markkinat menossa. 


Poikkesin lasten kanssa vähän markkinahumussa. 
- Äiti, syödääks me täällä, kysyi esikoinen kun ohitimme lettujen myyntipisteen. 
- Syödään vaan, sanoin ja ajattelin, että nyt on jo lähes ruoka-aika. Ei tarvitse sitten kotona mitään lounasta laittaa. 

Lautaset tyhjenivät alta aikayksikön. 

Lasten syödessä muurinpohjalettua sain kirjastosta tekstiviestin saapuneesta kirjasta. Parkkirahan lähetessä loppua lähdimme autolle ja sitten kirjastolle. Lapset olisivat halunneet jäädä kirjastoon sisälle leikkimään, mutta ehdotin heille uudehkoa ulkona olevaa leikkipuistoa. 


Parin korttelin etsimisen jälkeen sain parkkipaikan ja pääsimme leikkipuistoon. 
- Äiti, mulla on pissahätä, kuopus totesi hetkeä myöhemmin.
- Just joo, kummallakaan ei ollut äsken pissahätää kirjastossa, totesin lapsille.
Ehdotin kuopukselle puskapissaa, mutta hän ei tietysti sellaiseen suostunut.
- Joku voi nähdä, hän totesi. 
Katsoin ympärilleni ja näköpiirissä, puiden katveessa, oli vain kaksi dalmatialasta isäntineen.  
- Ei täällä ketään katso, eikä ehditä enää vessaan, sanoin hänelle ja yritin lähes väkisin taivutella häntä puskapissalle pensaan viereen. 

Verkkokeinussa sai aika hurjat vauhdit. 

Viiden minuutin uhkaus-kiristys-lahjonta-yrityksen jälkeen luovutin.
- Mennään sitten takaisin kirjastoon vessaan, mutta puistoon ei tulla enää takaisin, vaan suoraan kotiin, totesin tiukasti. 
Onneksi kirjaston edestä sai heti parkkipaikan. 


Hetkeä myöhemmin kuopus lähti ulos kirjaston vessasta shortseissa ja minä laitoin puolimärät pikkuhousut punaiseen Marimekon unikkokuosiseen kesäajan käsilaukkuuni.


- Äiti, mennääks me nyt sinne kotieläinpuistoon? kuopus kysyi autossa.
- Ei, vaan suoraan kotiin, sanoin lapsille kurkku raastinrautana.
- Äiti, mä kyllä valitsin kotieläinpuiston, enkä leikkipuistoa, kuopus totesi. 
- Joo, mutta nyt mennään kotiin ja joskus myöhemmin kotieläinpuistoon, sanoin väsyneenä ja kurkkukipuisena, kun puolen tunnin laboratorioreissu olikin muuttunut kahden ja puolen tunnin kaupunkikierrokseksi. 


Ettää tälleen se elämä sitten menee. Ensin hurvitellaan ulkomailla puolitoista viikkoa ja sitten sairastetaan saman verran kotona. Ja pakokauhu iskee, kun kesäloma loppuu jo vajaan kahden viikon kuluttua. 

Jaloritarinkannukset ja palavat rakkaudet etupihan kukkapenkissä alkavat olla kohta parhaimillaan. 

Etupihalla olevat pirteät tarha-alpit ovat juuri alkaneet kukkimaan, eivät nekään vielä ihan täydessä kukassa.