Puutarhan antimia

Tänään on kesän eli elokuun viimeinen päivä ja huomenna alkaa syyskuu. Minulla on ollut koko elokuun ajan jo syyskuun olo, joten tuntuu oudolta, että nyt vasta alkaa syyskuu. 

Tällainen tupsahti pari viikkoa sitten puuvajamme eteen.

Puutarhamme on näyttänyt syksyiseltä jo pitkän aikaa. Pienestä puutarhastamme on tullut jo vadelmia, viinimarjoja, karviaisia ja kriikunoita. Kypsymässä ja osittain kypsiä ovat myös jo karhunvatut, kriikunat, puolukat, tyrnit ja omenat. 

Puolukoiden maistiaiset saa omalta kotipihalta. 

Vatut ja kirsikat ovat jo syöty. Karviaisia on vielä jonkun verran pensaissa ja viimeiset viinimarjatkin pitäisi vielä poimia, ennen kuin putoavat pensaista. 

Pihlajanmarjat ovat juuri nyt kauneimmillaan, marjatertut pulleita ja punaisia. Pihlajia onkin monessa kohdassa pihaamme. Niitä näyttää tulevan ihan ilman istuttamista.  

Lapset syövät mielellään karhunvattuja ja minäkin tietysti. Harmi vaan, että meillä on niitä vain kahden pensaan verran. Karhunvattuja tulee siis jonkun verran, mutta aika vähäisessä määrin kuitenkin. Yhdestä pensaasta ei tule mahdottomia määriä karhunvattuja. Valitettavasti vielä kesällä oli yksi iso oksa täynnä vatunalkuja katkennut. Lapset söisivät mielellään niitä enemmänkin. Minä en raaski ottaa ainoatakaan, että lapsille jäisi vähän enemmän. Pitäisi varmaan istuttaa pari lisäpuuta, että saataisiin vähän enemmän niitä. 

Vielä raa´at karhunvatut.

Kypsät ja ainakin lähes kypsät karhunvatut, jotka jaan aina kristillisesti kahden lapsen kesken.

Viime vuonna istutin uudet tyrnipensaat pihallemme, koska vanhat pensaat alkavat olla jo vähän vanhoja, korkeita ja rankoja. Tosin vuosi sitten kesällä niistä tuli niin hyvä sato, että marjoja riittää vielä tällekin syksylle ja talvelle. Sitä ennen viimeiset kaksi vuotta ei tullut marjoja oikeastaan lainkaan. Linnut ehtivät ennen minua. Viime vuonna vuorasin korkeat pensaat tuplaverkotuksella. Pensasryhmä oli kamalan näköinen, koska se oli verkotettu ja kepitetty. 

Uudet tyrnipensaat ovat lähteneet tosi hyvin kasvamaan. Tytöt ja poika ovat erittäin tuuheita ja niistä tulee jo aika hyvin satoa. Olemme niitä aamuisin ottaneet jäisinä pakastimesta suoraan suuhun. Ovat kyllä aika käteviä syötäviä ja c-vitamiinin lähteitä, koska minä olen vähän laiska muutoin mitään hedelmiä syömään. 

Ihanan pullean kirpeitä oranssisia tyrnejä, joita silmät sikkuralla syömme.

  

"Hunnutetut" uudet tyttöpensaat. Taustalla olevalle omenapuulle pitäisi ilmeisesti tehdä jotain.

Kriikunoista muu perhe tykkää, mutta minä en niistä niin välitä, koska niiden sisällä on niin iso kivi. Lapset niitä mielellään syövät ja syljeskelevät kiviä pitkin pihaa... Kriikunoita näyttää tulevan ihmeen vähän tänä syksynä. Viime syksynä niitä tuli tosi paljon. 

Kriikunat ovat pikkuhiljaa kypsymässä.

On se oma piha ja puutarha kuitenkin aika ihana, vaikka se usein ärsyttääkin. Näin kesä- ja syksyaikana, kun pihassa on väriloistoa ja siitä saa jopa jotain syötävää, se on aika mukava!

Kesäkukat ja pupujussi

Tämä on aika kivan näköinen krysanteemi, vaikka  sankoon joutuikin. 

Perennat ovat tältä kesältä lähes jo kuukahtaneet, "yksivuotisia" kesäkukkasia on vielä jäljellä. Tosin vähän raatoja nekin alkavat jo olla. Olen ostanut jo krysanteemeja tilalle, koska kesäkukat päätyvät kohta kompostiin. Annoin niille kuitenkin vielä vähän armonaikaa. Eivät kuitenkaan ole vielä ihan niin huonoja, että viitsisi viskata vielä menemään. 

Olen yrittänyt askarrella pihaamme japanilaisempaan suuntaan tällaisilla "ikivihreillä". 

Yksi ainoa perenna  on vielä kukassa takapihalla. Lajin nimi on epäselvä, mutta ainakin se näyttää kukkivan vasta hyvin loppukesästä kauniita keltaisia vähän harsomaisia kukkasia. Voisin viedä niitä ensi viikolla työpaikan kahvipöytää koristamaan. Kukkien korkeus on noin metrin eli ovat ihan näyttävän näköisiä, kun vihdoinkin puhkesivat kukkaan. Olen istuttanut pihaan myös syyshortensioita, mutta tänä syksynä niitä ei ole jostain syystä noussut mistään esille. Tosin taisin keväällä tehdä jotain kaivauksia, että ehkä hävisivät niiden myötä. Syyshortensiat ovat erittäin näyttävän näköisiä, joten niitä pitää saada viimeistään ensi syksyksi.  

Tämä on viimeinen tänä kesänä kukkiva perenna. 

Oli pakko käydä ostamassa jo krysanteemeja, koska ne näyttivät niin kauniin värisiltä ja muhkeilta! Ostin samalla useamman värisiä, että on saan väriloistoa edelleen kukista. Teki mieli ostaa koko kaupan krysanteemit, mutta yritin maltaa mieleni. Krysanteemien lisäksi ostin jonkun Kiinankatajan tai jotain sinne päin kahden pihalla törröttävän kivenjärkäleen eteen "komistukseksi". Tämä Kiinankataja näytti samalla tavoin vähän sinertävältä kuin kivet, joten ajattelin, että se sopii hyvin niiden eteen. 

Tällainen pensas saatiin kiviä koristamaan. Lapset miettivät että, voiko kivillä vielä hyppiä? 

Kuopus löysi tänään yhden kuukahtaneen leikkimökin vierestä. Lapset olivat leikkikissaa hakemassa leikkimökistä, kun kuopus huomasi kuolleen jäniksen. Lapsilla tuli kiire sisälle kertomaan löydöstäään. Menimme porukalla pupua ihmettelemään ja sieltä vadelmapensaiden ja leikkimökin välistä sellainen tosiaan löytyi maassa makaamassa. Ajattelin, että pupu on tarttunut viinimarjaverkkoihin, mutta olikin kuollut muusta syystä. 

Näin se pupu maassa vaan lepäsi silmät auki liikahtamatta mihinkään. 

Onneksi meidän lapset ovat jo tottuneet kuolleisiin eläimiin, kun niitä tuntuu olevan oikein urakalla pihallamme. Kerroin lapsille, että pappa voisi pupun illalla haudata. Kun illalla menimme nelistään pupua katsomaan, linnut olivat tietysti ehtineet jo ennen meitä käydä pupua sorkkimassa. Siitä näkymästä en viitsinyt enää ottaa kuvaa. Oli kuin kana olisi kynitty, paitsi että olikin jänis kynitty. Hätistin lapset pian pois pupun luota, etteivät näe painajaisia ensi yönä. 

Lapset tietysti hakivat heti myös omat kameransa. 

En ole kuolemasta tai kuolemisesta lapsille paljon oma-aloitteisesti puhunut, mutta asia on tullut esille esimerkiksi juuri näiden kuolleiden eläinten yhteydessä. Olen yrittänyt rehellisesti vastata lapsille kysymyksiin ja tämänkin pupun kohdalla oli puhetta, että ruumis haudattiin maahan ja sielu nousi taivaaseen. Kuolemasta on kieltämättä aika kiusallista puhua lasten kanssa, mutta pakko siitäkin on jotain puhua ja vastata lasten mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Aikamoisia kysymyksiä heiltä on tullutkin jo, etenkin 6-vuotiaalta esikoiselta. Eniten lapset ihmettelivät tällä kertaa, että mihin pupu on oikein kuollut, kun oli vaan maassa pitkällään. Lapset miettivät, että ehkä se voisi olla kettu, joka pupun on tappanut. Epäilin kyllä sitä vaihtoehtoa. 

Ihanaa oranssia väriloistoa! Yritin sävy sävyyn tiiliseinän kanssa. - Ei ihan onnistunut.

Pihaamme ilmestyi kuopuksen 4-vuotis syntymäpäivien jälkeen siili. Tosin tämä siili ei valitettavasti liiku mihinkään. Lapset tekivät sille kuitenkin pesän eli häkin ja antoivat syötävää siilille. Siili näytti pääsevän toisen japanilaisrykelmäni keskelle. 

Siili pääsi ketuilta turvaan pyöräkorin alle. 

Lady lavalla

Oli kyllä upeaa osallistua Lady Gagan konserttiin! Nuorruin ainakin hetkellisesti muutaman vuoden. 

Menomatkalla konserttiin olin kädet ristissä ja toivoin, että Gaga aloittaisi ajoissa konsertin. Viimeinen junani lähtisi nimittäin jo klo 23.12.  Hartwall Arenalle olikin ihanan helppo mennä Pasilan asemalta. Vain viiden minuutin kävely ja oli jo perillä. Lady Gagan piti aloittaa esiintyminen noin puoli yhdeksältä ja hän aloitti konsertoimaan peräti jo varttia vailla yhdeksän. Eli vain viisitoista minuuttia myöhässä - hienoa!!. Pari viikkoa sitten Madonna aloitti puolitoista tuntia myöhässä, jonka johdosta panikoin paluukuljetusta koko loppukonsertin ajan. 

Gagan konsertti oli huomattavasti paljon energisempi ja eloisampi kuin Madonnan konsertti. Ehkä osasyynä oli konsertin ikäjakauma ja osasyy konserttipaikka. Gagan konsertin ikähaarukka oli noin 10-50 vuotta, kun taas Madonnan konsertissa se oli ehkä 35-55 vuotta. Madonnan esiintymispaikassa Olympiastadionilla vain taivas oli kattona ja alue oli todella suuri. Tunnelma ei voinut tiivistyä läheskään samalla tavoin kuin Hartwall Arenalla. 

Nämä konsertit olivat minun ensi vierailuja molempiin konserttipaikkoihin. Se oli sinällään jo  kokemus. Junalla oli suhteellisen helppo mennä Pasilasta myös Olympiastadionille, vaikka loput 1,5 km joutuikin kävelemään. Hartwall Arenan sijainti on erittäin hyvä Pasilan aseman suhteen. Ränniä pitkin vain vajaa puoli kilometriä ja olikin jo perillä!  

Lady Gaga esiintyi vähän yli kaksi tuntia tanssien, soittaen ja laulaen. Välillä hän tietysti kävi vaatteita vaihtamassa. Osa kappaleista oli minulle ennestään tuttuja, mutta puolet kappaleista oli ehkä vieraita. Se ei menoa kuitenkaan haitannut. Minun piti kuunnella etukäteen kotona jo Gagaa Youtubesta, mutta kun on niin kiireistä elämää, en jotenkin vaan ehtinyt. Minulla ja rokkikavereillani oli tosi hyvät istumapaikat alakatsomossa, suhteellisen lähellä lavaa. Ei olisi paljon parempia istumapaikkoja voinut tästä konsertista saada. 

Monta kertaa konsertin aikana Gagasta tuli Madonna mieleen. Välillä hänen ääni tai laulu kuulosti Madonnalta tai Madonnan laululta, välillä taas rekvisitta tai asusteet olivat samantapaisia kuin Madonnalla oli ollut omassa konserteissaan. Pitäähän tietysti Gagalla olla joku esikuva ja Madonnalta ne vaikutteet helposti varmaan tulevat. Toisaalta satunnainen Madonnamaisuus ei minua häirinnyt, koska Gaga veti ihan omaa juttua kuitenkin. 

Gaga otti hienosti yleisön vastaan, yritti tsempata yleisöä, kiitteli fanejaan ja mainitsi Helsingin monta kertaa. Minulle meni ainakin kaikki ihan täydestä, vaikka se olisikin samanlaista joka maassa ja joka konsertissa. Gaga tuntui jotenkin niin aidolta, avoimelta ja läsnäolevalta. Madonna taas veti konsertin ehkä samalla tavoin kuin koko kiertueenkin, vanhalla rutiinilla ja ennalta sovitulla kaavalla. Hän mainitsi ehkä kerran tai korkeintaan kaksi kertaa sanan Helsinki. Madonna ei tuntunut olevan läheskään samalla tavoin "läsnä" konsertissa kuin Gaga. Tietysti he ovat aivan eri ikäiset ja eri vaiheessa urassaan. Madonnan konsertti oli ok, Gagan konsertti oli tosi hyvä. Olin ainakin ihan hallusinaatiossa sen jälkeen.  

Käsittämätöntä, että Gaga on vasta 26-vuotias nuori neito ja on päässyt elämässä jo niin pitkälle, että minäkin lähden häntä varta vasten Helsinkiin asti katsomaan! Olisin mennyt jo viime vuonna, mutta en onnistunut saamaan silloin lippuja. Ehkä paras asia konsertissa oli se, että se alkoi lähes aikataululleen, jolloin konsertti loppui myös klo 23, niin kuin pitikin loppua. Lähdin vähän vaille yksitoista Pasilan asemalle, jotta ehdin viimeiseen junaan. Viimeiset kolme kappaletta jäi kuulematta ja näkemättä, mutta se ei haitannut, koska olin kuullut jo 20 kappaletta ja nähnyt jo tosi näyttävän konsertin. 

Menin lähinnä uteliaisuuttani tähän konsertiin (myös Madonnan konserttiin), mutta nyt olen ehdottomasti uusi Lady Gaga-fani! En nyt sentään mikään fanaattinen sellainen, mutta fani kuitenkin! 

Suomen Lady Gagaa odotellessa eli Chisua...!

Eskaria ja päiväkotia

Esikoisella alkoi eskari viikko sitten eli tiistaina 14.8. ja hyvin se kuulemma alkoi. Viikko-ohjelman mukaan heillä on monenlaista ohjelmaa; maanantaisin sisäliikuntaa, tiistaisin kirjaimia, riimejä ja loruja, keskiviikkoisin musiikkia, askartelua, kädentaitoja, tostaina matematiikkapähkinöitä ja perjantaina metsäretki tai ulkoliikuntaa. Nyt ensimmäisen viikon aikana he ovat ehtineet tehdä jo vohvelitöitä, olla metsäretkellä, kokeilleet urheilukentällä eri liikuntalajeja, voimistelleet jumppasalissa ja tänään he ovat opetelleet A-kirjainta. - Upealta kuulostaa! Esikoinen on ennen eskaria ja eskarin jälkeen normaalisti päiväkodissa. Ilmeisesti lähes kaikki ryhmän 12 lapsesta on koko päivän päiväkodissa. Esikoisen päiväkotiryhmässä on kuusi tyttöä ja kuusi poikaa ja yksi lastentarhanopettaja.  

Kuopus on samassa 3-5-vuotiaiden päiväkotiryhmässä kuin viime keväänä. Kuopus täytti viime viikolla 4 vuotta, joten hän on nyt iältään yksi ryhmän "keski-ikäisistä". Kuopuksen pitää totutella omaan päiväkotiryhmäänsä ilman siskoaan. - Hyvin on näyttänyt menevän! Molemmilla ryhmillä on ulkoilut samaan aikaan ja samalla pihalla, joten he näkevät toisiaan päiväkodin pihalla päivittäin. He ovat leikkineet yhdessä monena päivänä, kun olen heitä hakenut päiväkodista kotiin. Kuopuksellakin on yhtenä päivänä viikossa voimistelusalissa liikuntaa ja yhtenä päivänä metsäretki. Kuopuksen ryhmässä on ilmeisesti 24 lasta, yksi lastentarhanopettaja ja kaksi lastenhoitajaa. 

Ihan mukavaa taas, että alkoi syksy ja sen myötä säännöllinen rytmi ja päiväjärjestys. Kesää ehti kestääkin jo aika kauan. 

Mökkeilyä ja Madonnaa

Viime viikonloppuna olimme äidin mökillä viikonloppua viettämässä. Olimme oikein yökylässä. Vuorokausi mökillä kului lähinnä onkimisen, ravustuksen, uinnin, saunomisen ja syömisen sekä vähän myös olympialaisten katsominen parissa. Minulla kului aika pääosin lapsia vahtiessa laiturilla. Lapset olivat vielä aika innokkaita uimaan, sukeltamaan ja snorklaamaan, vaikka vesi olikin jo aika kylmää. Onneksi lauantaipäivä oli kuitenkin ihmeen aurinkoinen ja lämmin, joten laiturilla oli mukava istustella.  

Sorsat tulivat  ihan rantaan odottamaan syötävää. 

Päiväkotiryhmäkin ohitti meidät.

Esikoinen onkimassa.

Kuopuksen vuoro onkia.

Serkukset odottavat veneeseen pääsyä. 

Onneksi lapset pääsivät siskoni ja kälyni mukana vähän veneilemään ja rapuja katsomaan. Ensin oli pienempien serkusten vuoro. 

Ei ollut  onneksi ihan turha reissu.





Viikonloppu huipentui Madonnaan konserttiin Olympiastadionilla. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun kävin Stadionilla. Ihan suurelta ja täydeltä se näytti, ainakin kun se oli lähes täynnä (43.000) katsojia. Konsertti alkoi aika rajusti, mutta pehmeni loppua kohden. Olin vuonna 2009 ensimmäistä kertaa Madonnaa katsomassa Jätkänsaaressa. Täytyy todeta, että tämä oli parempi konsertti. Johtuu ehkä osittain siitä, että näkyvyys oli huomattavasti parempi A4-katsomosta lavalle eli kentän yläpuolelta, seisomakatsomon yläpuolelta kuin Jätkänsaaren kentältä maantasolta, jossa näkyvyys oli 0. Jätkänsaaressa sai ihailla vain isoja screenejä. Konsertti oli ihan ok, mutta vähän jäi sellainen olo, että ehkä Madonna on jo aikansa elänyt musiikkiin liittyuen eli pitäisiköhän hänen jäädä jo eläkkeelle, vaikka onkin vasta 54-vuotias? Kaikki on jo nähty, ainakin katsojan näkökulmasta. Hienosti hän silti kahden tunnin keikan veti loppuun asti ja show oli ihan spektaakkelimainen joka tavoin. Jotain silti jäi ehkä puuttumaan... Yleisö oli ainakin aika latteasti konsertissa mukana. Sama juttu oli Jätkänsaaressa. Johtuikohan siitä, että yleisön keski-ikä oli 40-50 vuotta, johon ikähaarukkaan itsekin jo valitettavasti kuulun.

Seuraavana on vuorossa Lady Gagan konsertti. Sellaista en ole vielä kokenut. Lady Gaga on jotenkin nuorempi painos Madonnasta. On jännä mennä katsomaan hänen konserttiaan ihan pian. Viimeksi kun Gaga konsertoi Suomessa, en onnistunut saamaan sinne lippuja, mutta tällä kertaa onnistuin.  

Konsertissa sallitulla pokkarikameralla otokset olivat aika heikkoja. 

Vielä on kesää jäljellä...!

Kun elokuu alkoi viikko sitten, tuntui ihan siltä kuin olisi jo syyskuu alkanut. Ilmat ovat olleet aika viileät  ja sateiset koko kesän ajan. Minulla on joka tavoin jo ihan syyskuun olotila. Ei meinaa millään muistaa, että on vasta elokuu alkanut.

Sieniä on kyllä niin mukava poimia! - Oikein terapeuttista touhua!

Onneksi kesästä saa nauttia vielä ainakin satunnaisesti, vaikka töissä olen  jo neljättä viikkoa kesäloman jälkeen. Viime viikonloppuna oltiin anopin ja appiukon mökillä. Ajattelin, että nyt on viimeiset ajat poimia vielä mustikoita ja uida kohtuullisen lämpimässä vedessä. Tosin ei mökilläkään enää ihan kesäiseltä tuntunut. Vähän sateista oli ja viileää. Uimassa käytiin, mutta vesi oli jo aika kylmää. Mahtaakohan olla ollut edes kovin lämmintä tänä kesänä? 

Kuopus iltauinnilla. - Hienosti uinti sujuu jo 3-vuotiaalta ilman kellukkeita!

Lapset uivat pariin otteeseen viikonloppuna. Olisivat varmaan uineet enemmän, jos vesi tai ilma olisi ollut lämpimämpää. Onneksi pääsi sentään saunaan lämmittelemään uinnin jälkeen. Ilmoitin esikoisen jo jatkoII-uimakouluun ja kuopuksen alkeisuimakouluun. Uimakoulut alkavat jo kahden viikon kuluttua. 

Muurinpohjalettuja sai myös herkutella. Maistuivat erittäin hyviltä kermavaahdon ja hillon kera! Saatiin vielä loput letut dogibagissa kotiin, joita on nyt alkuviikosta syöty. Tosin valitettavasti   mikrolämpiminä ne eivat maistu ihan yhtä hyviltä kuin paikan päällä. 

Sienessä käytiin porukalla ja saatiin hieno kanttarellisaalis! 

Kanttarelleja sai kaivaa ihan ruohikon sisältä. 

Oli kyllä tosi mukavaa poimia sieniä. Saatiin kori täyteen kanttarelleja, jossa olikin aika perkaaminen. Paistoin ne heti, etteivät muuttuisi kitkerän makuiseksi pakastimessa.   

Mustikoitakin tuli poimituksi poimurilla vielä pari litraa pihapiiristä. Onneksi anoppi perkasi ne ja sain mustikat puhtaana pakasterasiassa kotiin kuljetettavaksi. 

Lapset, puoliso ja appiukko kävivät illalla laskemassa verkot ja aamulla hakemassa ne pois. Saaliina oli valitettavasti vain kaksi pientä lahnaa. 

Lapset ovat innoissaan veneeseen pääsemisestä. 

Olimme myös onkimassa ja saaliiksi tuli pieniä ahvenia ja särkiä. Pikkuruiset ahvenet saatiin appiukon perkaamina kotiin asti. 

Kalat perkausta odottamassa. 

Lapset eivät aluksi halunneet maistaa ahvenia, mutta kun sirottelin lautaselleni kalojen päälle vähän yrttisuolaa, jo alkoi lapsiakin kalansyönti kiinnostaa. Ahveneet upposivat lasten suuhun nopeammin kuin ehdin perkaamaan niitä. Herkullista kermaan ja voihin tehtyä ja mustapippurilla maustettua kanttarellikastiketta lapset eivät valitettavasti suostuneet syömään. 

Näissä ahvenissa ei ollut paljon syömistä, mutta onneksi maistuivat!

Suomen luonnon antimet ovat kyllä hieno juttu! On hyvä asia, että lapset oppivat pienestä pitäen sienestämään, marjastamaan ja kalastamaan. Nyt heidän kanssa pitäisi sellaisia juttuja harrastaa mahdollisimman paljon, ennen kuin into laantuu. 

"Vielä on kesää jäljellä, vielä on kauniita päiviä..." - Niitä odotellessa!