Sauvakävelyä ja suppilovahveroita

Vaahterat ovat näyttäneet tosi upeilta lähiaikoina. 

Kuntoremonttikurssin myötä minun on pitänyt tehdä todellinen ryhtiliike kuntoilun ja liikunnan suhteen. Viimeisen viikon sisällä olen löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia lähiympäristöstä. Olen rohkeasti lähtenyt metsäpoluille, enkä ole mennyt enää niitä samoja kävelytielenkkejä, joita aiemmin olen kulkenut. 

Eilen lähdin taas sauvojen kanssa suihkimaan metsäpolulle. Yritin katsella sieniä polun laidoilta, mutta eihän niitä siinä vauhdissa näkynyt. Jossain kohtaa ajattelin, että maasto voisi olla otollista suppilovahveroille ja päätin rohkeasti mennä polulta vähän sivummalle. Ei tarvinnut kovin pitkälle mennä, kun löytyi jo suppilovahveroita. -Olin aivan hallusinaatiossa! Sieniä on niin kiva poimia ja nyt niitä löytyi puolen kilometrin päästä kotoa. Luulin, että tämän seudun sienet ovat poimittu jo kovin tarkkaan, koska asutusta on niin paljon, mutta vielä minullekin niitä riitti. 

Oi, mikä ihana näky, suppiloita!

Minulla ei tietystikään ollut mitään koria tai kassia mukana. Kun olin ehtinyt poimia kädet täyteen sieniä, keksin laittaa loput huppuuni, jossa ne kulkeutuisivat mukavasti kotiin. 

Menihän se sienien kuljetus näinkin. 

Kun huppu ja kädet olivat täynnä, oli jo pakko lähteä kotiin. Sain ehkä noin kaksi litraa suppilovahveroita, olivat vielä tosi komean näköisiä, eikä mitään pieniä ruippia.  

Mustikoitakin olisi vielä ollut. 

Sauvakävelylenkki jäi vähän vajaaksi sillä kertaa, mutta se ei haitannut, koska löysin tosi hyvän suppilopaikan! Oli pieni paniikki, että toivottavasti kukaan koiranulkoiluttaja ei huomaa minun uutta sienipaikkaani, kun niitä sieniä siellä pylly pystyssä noukin. Ketään ihmisiä ei kuitenkaan näyttänyt liikkuvan lauantaina illansuussa ainakaan juuri sillä metsäpoluilla, joten sain ihan rauhassa poimia suppilot. 

Tällainen saalis tuli eilen. 

Tänään oli pakko lähteä vielä uudelleen katsastaan suppilovahverotilanne oikein korin kanssa. Pappa ja lapset lähtivät myös mukaan. 

Metsäretki alkakoot. 

Menimme samaan paikkaan ja saimme vielä tänään noin 1,5 litran saaliin.  

Kuopus oli innokas sienestäjä. 

Kuopus malttoi poimia sieniä, mutta esikoinen oli heti kiipeämässä jättiläiskivelle eikä välittänyt sienistä. 

Esikoinen kiipeili mieluimmin. Vähän pelotti katsella hänen touhuaan.

Paluumatkalla kotiin lapset keksivät poimia vielä leikkisiilille sieniä ja keräsivät loput vastaantulevat sienet, joista osa kulki kotipihalle pyörän tarakalla. 

Siileille sienikuljetus.

Kotona tein heti suppilovahverokeiton, joka olikin tosi herkullista! Jopa lapsetkin söivät vähän sitä. 

Tämä maistui paljon herkullisemmalta, mitä näytti. 

Kuntoremonttikurssi

Sport & Spa Hotel Peurunka Laukaalla, Jyväskylän pohjoispuolella.

                                                                         

Kotiuduin tänään Peurungasta vajaa viikon pituiselta kuntoremonttikurssilta. Oli erittäin antoisa kurssi! Suosittelen kaikille sellaista, mikäli mahdollisuus tulee. Minun kurssi oli työpaikan kautta järjestetty. Kurssilaiset olivat ympäri Suomea, enkä tuntenut heitä etukäteen. 

Heti kun näin töissä kuntoremonttikurssi-ilmoituksen, ajattelin, että se on erittäin sopiva kurssi minulle. Olen parhainta mahdollista ainesta kurssille, koska syöminen on riistäytynyt käsistä ja liikunta on minimissä. Kirjoitin hakemukseen, että täällä olisi yksi väsynyt, ylipainoinen ja liikkumaton kahden pienen lapsen äiti, joka haluaa kuntoremonttikurssille. Ilmeisesti työterveyshuollostakin tajuttiin, että tuolle tapaukselle pitää tehdä kiireesti jotain. 

Sain tietää syksyn kurssille pääsystä jo kesällä. Ajattelin silloin, että alan kontrolloida syömistäni elokuun alusta lukien, joka tuntui hyvältä ajankohdalta. Elokuun alussa lapset aloittivat päiväkodin ja minä olin jo töissä. Silloin tuntui kuitenkin siltä, että vielä on kesää jäljellä, vaikka olikin jo syyskuinen olotila. Taidan siirtää syömisrajoitteisuuttani syyskuun alkuun. Syyskuun alussa tuli sellainen olo, että koska kurssi on jo parin viikon kuluttua, aloitan laihdutuksen vasta silloin. 

Hotellin ravintolasta oli suora näkymä järvelle.

Kurssin lähestyessä totesin, että tarvitsen kurssille jotain uusia vaatteita. Tarvitsen ainakin jumppakengät ja uuden verskapuvun (=veryttelypuvun). Viikkoa ennen kurssia menin Intersporttiin ja myyjän avustuksessa sain ostetuksi Rykän  jumppakengät. Ne olivat kuulemma oikein merkkikengät, kun ihmettelin kallista hintaa. Onneksi olivat alennuksella. Kenkien jälkeen kyselin verskoja itselleni. Myyjä kertoi, että heillä ei ole sellaisia naisille. Ne ovat vähän niin kuin OUT tällä hetkellä, kukaan ei sellaisia enää käytä eikä osta. - Jaahas. Kysyin myyjältä, että mitäs nyt sitten käytetään? Hän esitteli minulle collegehuppareita ja ulkoiluasuja. Muistin, että mieheni oli saanut sponsorilahjaksi muutaman collegehupparin. Ehkä joku niistä sopisi minulle. Partiokaupasta ostettu Haglöfsin ulkoiluasu minulla sentään jo oli. Yritin sovitella kaupassa vielä joitakin jumppapaitoja, mutta ne olivat kaikki jotain minikokoista mallia. Päätin turvautua vanhoihin t-paitoihini. 

Kyplylässä on 130 metriä pitkä vesiliukumäki, joka jäi minun osalta kokeilematta.

Uusi asia minulle oli myös se, uimalaseja saa myös vahvuuksilla. Kyselin myyjältä uimalaseja, jolloin hän tiedusteli silmälasieni vahvuutta. Ihmettelin, että mitä hän sillä tiedolla tekee, mutta niin se asia selvisi. Harmi vaan, että minulle sopiva vahvuuskoko oli loppunut. Pitänee yrittää saada sellaiset myöhemmin.  En onneksi sentään ole ihan sokea. Jos aloitan uintia taas harrastamaan, tarvitsen uimalasit, ettei uinnin jälkeen tarvitse käydä hierojalla. Kävin joskus uimassa samanaikaisesti kun esikoinen kävi uimakoulussa. Viiden-kuuden uintikerran jälkeen minun piti yhtä monta kertaa hierojalla, että sain taas niska-hartiaseudun kuntoon. Eli tarvitsisin myös uintitekniikkakurssia. Miten ihmeessä aikani riittää vielä sellaiseen?

Kylpylän sisustuksen teemana on avaruus ja painottomuuden illuusio. 

Kolme päivää ennen kurssia ajattelin sovittaa lähes käyttämättömiä lenkkareitani, koska muistelin, että ne taisivat olla viime käytössä vähän pienet. Totesin saman uudelleen eli lenkkarithan ovat aivan liian pienet, sama juttu vaelluslenkkareitten kanssa. Molemmat olisi pitänyt olla kokoa suuremmat. Nyt selvisi syy jalkojen puutumiselle. Edellisenä päivänä ennen lähtöä lähdin kaupungille ostamaan vaelluslenkkareita ja kaapissa kutistuneiden jumppahousujen tilalle uusia housuja. Paikallisessa partiokaupassa oli peräti yhdet vaelluslenkkarin tyyppiset, jotka olivat sopivat minulle. Luulin, että olisin voinut valita muutamasta mallista parhaimman, mutta ainoaan malliin oli tyydyttävä. Onneksi edes siitä mallista löytyi sopivan kokoiset.  Ilmeisesti ostin kuitenkin aika hyvät kengät, Salomonin XA3Dultra2:t. Ne olivat ainakin joskus olleet testivoittajat. Lisäksi ostin muutamat tennissukat ja vaellussukat. 

Jumppahousuja etsin paikallisesta Intersportista, mutta totesin myyjän kanssa, että nekin mallit ovat muuttuneet aiempaan nähden. Aiemmin minulla oli pitkät ja leveälahkeiset. Nyt oli tarjolla vain jotain pussihousumalleja tai ihonmyötäisiä vähän polven alle -pituisia. Ostin sellaiset polven alle tulevat piukeat housut. Lisäksi ostin normaalista vaatekaupasta yhden puseron, villatakin ja urheiluliivit. Paljon ehti mennä jo rahaa, vaikka kurssi ei ollut edes alkanut. 

Huoneeni ilta-auringon paisteessa.

Halusin kurssilla ikioman huoneen, koska ajattelin, että silloin olisi kerrankin tilaisuus olla rauhassa ainakin ilta-ajat. Siitä piti tietysti maksaa lisämaksua, mutta oli se sen arvoista. Varasin etukäteen myös hieronnan ja kasvohoidon. Kylpylähinnat ovat aikamoisia, mutta nyt oli niin hyvä tilaisuus mennä hoitoihin, joten ajattelin törsätä kerrankin. 

Kauneushoitolan Pika Lifting-hoito oli aivan ihana.

Kurssin lähestyessä suorituspaineet vähän kasvoivat tai lähinnä mietitytti että miten jaksan kurssin fyysisesti? Olen ollut myös viimeisen puolitoista kuukautta enemmän ja vähemmän flunssainen tai ainakin koko ajan on ollut sellainen olo, että flunssa on tulossa. Viimeisen viikon ennen kurssia yritin ottaa niin rauhallisesti kuin pystyin. Päivää ennen lähtöä pakkasin tavarani ja sillä tavaramäärällä olisi voinut olla vaikka useamman viikon kuntoremontissa. Lähtöä edellisenä päivänä olin jo ihan innoissani kurssista ja tulevasta omasta ajasta. 

Hotellihuone oli yksinkertaisen tyylikäs.

Kurssimme alkoi sunnuntaina iltapäivällä. Se oli jotenkin vähän hassu aika aloittaa kurssi. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli tiloihin ja toisiimme tutustumisen sekä ulkoilua. Illalla lähdin vielä kylpylään tutustumaan uiden vajaan kilometrin. Myöhemmin illalla hotellihuoneessa oli jotenkin outo olotila. Jotenkin oli yksinäinen olo, vaikka olin halunnut oman huoneen, yksinäisyyttä ja rauhallisuutta. Yöllä nukuin vähän huonosti, koska olin jatkuvasti hereillä. 

Näkymä hotellihuoneeni ikkunasta.

Seuraavana aamuna kurssi alkoi toden teolla. Kurssi kesti tulo- ja lähtöpäivät sekä neljä kokonaista päivää. Päivän ohjelma alkoi yleensä kello 8.45 ja loppui kello 15.45 eli lähes normaalin työpäivän verran. Päiväaikataulu oli erittäin tiivis. Ohjelmien välissä oli usein vain 10-15 minuutin tauko. 

Myös toisena iltana hotellihuoneessa olin jotenkin yksinäinen ja levoton. Vielä toisen yön nukuin vähän huonosti, vähän väliä heräten. Loppuviikko menikin jo oikein nautinnollisesti illoin ja öin. Oli ihanaa olla illat ja yöt yksin. Ilta-aika hotellihuoneessa jäi aika lyhyeksi ja suurin osa kirjoista ja lehdistä tuli lukemattomana takaisin. Yritin mennä myös ajoissa nukkumaan, koska kerrankin oli tilaisuus. Iltaisin olisin tietysti saanut halutessani seuraa muista kurssilaisista, mutta minulle riitti päiväseura heidän kanssa.

Pihlajat notkuivat marjoja. 

Kuntoremontin kurssiohjelma oli erittäin monipuolinen. Kurssin aikana meille tehtiin lähes päivittäin joku testi eli lihaskuntotesti, ergometritesti (=pyöräilytesti) sekä kahden kilometrin pituinen UKK-kävelytesti. Vaikka jaksoin suorittaa kaikki testit, tulokset niistä eivät olleet mieltä ylentäviä. Toisaalta tiesin sen jo etukäteen. 

Testien lisäksi ohjelmassa oli tunnin pituiset luennot ravinnosta, liikunnasta, ergonomiasta, työasennoista ja henkisestä hyvinvoinnista. Lisäksi meillä oli viikon aikana myös ulkoilua sauvoilla ja ilman muutamaan otteeseen, allasvoimistelua, kuntosalia, vesijuoksua, kirkkovenesoutua, spinningiä sekä keilausta. Kävin myös omatoimisesti iltaisin uinnin lisäksi vesijuoksemassa ja zumbassa. Infrapunasaunaakin piti kokeilla, koska sellaiseen oli tilaisuus. Sauna oli aika viileä, mutta hiki alkoi virrata jossain vaiheessa. Toivottavasti saunasta oli myös hyötyä jotenkin.

Keilasali, jota oli ihan mukava testata.

Nyt tänään eli perjantaiaamuna oli jo sellainen olo, että oli mukava kun kurssi loppui. Oli juuri sopiva aika lähteä kotiin. Tänä aamuna kurssiohjelmassa oli vielä sauvakävely ja rentoutusharjoitus, palautekeskustelu sekä kuntotestiraportin saaminen. Lisäksi saimme kotiin viemiseksi kuntokortin sekä KKK-oppaan eli Kunnossa kaiken ikää-oppaan. Kurssin seurantajakso on ensi maaliskuussa eli puolen vuoden kuluttua. Se on erittäin hyvä asia, että seurantajakso on tulossa. Se edesauttaa omaa ryhdistäytymistä kuntoilun ja painonhallinnan suhteen. 

Viimeisen aamun sauvakävelylenkki. Ruskaakin oli, mutta aika vähän. 

Olen erittäin tyytväinen kuntoremonttikurssiin ja iloinen, että pääsin sellaiselle! Kurssin ikäjakauma oli 36-61-vuotta. Olin toiseksi nuorin kurssilainen. Kurssilla oli tiivis päiväohjelma, mutta illat olivat vapaat. Kurssi oli suunnilleen sellainen kuin olin ajatellutkin. Toisaalta luulin, että se olisi ollut fyysisesti vielä raskaampi. Vaikka olenkin rapakuntoinen, pärjäsin kurssilla ihan hyvin. Tällä kurssilla ei myöskään syyllistetty, tuputettu tai ahdistettu mitenkään. Kurssivetäjät olivat oikein mukavia ja miellyttäviä. Peurungan laitteet olivat kaikki uusia tai ainakin uudehkoja ja nykyaikaisia. Erilaisia tiloja ja saleja talosta löytyi joka lähtöön. Kylpylä oli juuri uusittu. Sieltä löytyi 130 metriä pitkän vesiliukumäen lisäksi kaksi poreallasta, hemmotteluallas, kylmäallas, kuuma-allas, lastenallas ja kaksi uima-allasta. 

Tällä venheellä lähdimme järvelle. 

Soutu sujui aika mukavasti, vaikka suurin osa olikin ensikertalaisia. 

Kurssin mukavimmat jutut olivat ehkä zumba, kirkkovenesoutu ja keilaus. Näistä zumba oli minulle uusi kokemus. Kirkkoveneellä olen soutanut kerran ja keilaustakin joskus kokeillut. Ne ovat mukavia lajeja harrastaa satunnaisesti, mutta zumbaa voisin harkita jopa viikottaiseksi lajiksi. Kurssi jäi ikimuistoisena mieleen ja toivottavasti edesauttaa tulevat vuodet innostamaan terveellisempiin elämäntapoihin. 

Viimeisenä iltana huomasin huoneestani ihanan auringonlaskun.

Piti oikein lähteä iltakävelylle upeaa auringonlaskua valokuvaamaan.

Ruskaa ja sadonkorjuuta

Marjaluteetkin ovat tulleet ihailemaan ihania auringonkukkia!

Niin se syksy ja syyskuu sitten alkoi. Noin viikko sitten huomasin ruskan saapuneen myös kotipihaamme. 

Etupihamme pensasaita näyttää etenkin auringonvalossa tosi hienolta.

Vaikka en syksystä kovasti välitä, syksyn väriloistosta pidän kuitenkin erityisen paljon. On ihanaa katsella värikkäitä puita ja lehtiä. 

Kävelytien laidassa oleva kauniin sävyinen vaahtera näkyy keittiömme ikkunasta.  

Viime viikonloppuna pääsin osallistumaan katsojana isäni ja setäni sadonkorjuuseen. 

Tällainen leikkuupuimuri on aika muhkea laite! 

Ohrat puitiin pellolta ja olimme puintia katsomassa pellon laidalla. Puoliso ja lapset taisivat olla enemmän kiinnostuneet jostain muusta touhusta kuin viljojen puinnista. He kaivoivat pellosta "aarteita" metallipiipparin avulla. 

Minä olin innostunut katsomaan puintia. Tuli ihan nostalginen olo sitä touhua katsellessa. 

Lapsena olin usein traktorin peräkärryssä syöden kaksin käsin vehnänjyviä. Kärryssä oli kiva "sukellella" vehnän joukossa ja olla "vehnäsateessa". Tuli ihan haikea olo, kun niitä aikoja muistelin. Tällä kertaa oli ohraa, joka ei ole kuulemma suoraan pellosta syömäkelpoista.

Otin talteen ohrantähkiä nipullisen verran kukkamaljakkoon. 

Keräsin myös pellon vierestä osmankäämiä, jotka olivat aika muikean näköisiä. Niitä on nyt iso nippu pihallamme odottamassa oikeata sijoituspaikkaa ja lattiamaljakkoa. 

Siskoni keräsi lapsena näistä tulevia "hahtuvia" ison pussillisen,

Nyt syksyllä on ollut hauska katsella pelloilla olevia "jättiläismunia". 

Yhtenä päivänä näkyi niin pitkä rivi munia, että ei edes kameran kuvaan mahtunut kaikki. 

Jotenkin on haikeaa, että nyt se kesä on taas lähes vuodeksi ohitse. Toisaalta olen tyytyväinen ja iloinen neljästä vuodenajasta. Ei se ainainen kesäkään mukavalta tuntuisi, vaikka koenkin olevani kesäihminen. Syksy toi taas jotenkin järjestelmällisyyttä perhe-elämäämme, kun päiväkoti ja työt alkoivat. 

Vein isän pihalta näitä ihania auringonkukkia isovanhempieni haudoille. 

Ps. Olin myös Chisun konsertissa viikonloppuna. - Oli kyllä hyvä konsertti ja vielä ihan eturivin paikat! Konsertin edetessä huomasin, että seisomapaikka ei näytä sopivan minulle, koska konsertin loppupuoliskon ajan tuskailin jalkojeni puutumista ja kestävyyttä. Olen aivan Chisu-fani! Ostin jopa Chisun cd-levyn, jota olen hallusinaatiossa kuunnellut autossa työmatkojen ajan.