Aikuisten uimakoulu

Näin mekin harjoittelimme kellumista, niin kuin esikoinen tässä kuvassa omassa uimakoulussaan.

Aloitin eilen elämäni toisen uimakoulun, hienosti sanottuna aikuisten uintitekniikkakurssin. Edellisestä uimakoulusta onkin vierähtänyt jo yli 30 vuotta, joten oli jo aika mennä uudelleen oppiin. Ihan selkeässä muistissa eivät enää ole vanhat opit, vaikka periaatteessa osaankin uida. Käytännössä on toinen juttu.  

Viime vuosina olen kuskannut lapsiani ahkerasti vesipeuhulaan ja uimakouluihin, että oppivat mahdollisimman varhain uimaan. Itselleni en enää uimakoulua alun perin ajatellut. Kerran hierojalla ollessani valitin kipeää niskaa ja hartioita, hieroja ehdotti minulle uimakouluun menoa. Että niin kuin oppisi oikealla tavalla uimaan. Uintityylini on ollut tietysti se perinteinen niska pystyssä-leuka pitkänä-sammakkouinti. Kilometrin kun sillä tavalla kauhoo, niin vähemmästäkin tulee niska kipeäksi. 

Tykkään kovasti uimisesta ja olen hierojan ehdotuksesta kyttäillyt viimeisen puolentoista vuoden ajan uimaseuran mainoksista myös vähän varttuneemman väen uimakouluja. Muutama viikko sitten toiveeni toteutui ja paikallinen uimaseura ilmoitti aikuisten uimatekniikkakurssin alkavan. Sain ilmoitetuksi itseni kurssille heti ensimmäiselle sijalle. Pari päivää myöhemmin ilokseni havaitsin, että kurssi oli jo täynnä. Pari ihmistä oli päässyt jopa varasijalle. 

Ennen kurssia ongelmoin, että mistä saan sopivilla vahvuuksilla olevat uimalasit. Ehdin jo luopua toivosta ja ostin varoiksi normaalivahvuiset uimalasit. Ajattelin, että ei siellä veden alla nyt niin kovasti tarvitse nähdä, joten ehkä pärjään peruslaseilla. Viikko sitten mieheni ollessa työmatkalla, soitin matkalla olevaan Intersportiin ja ilokseni kuulin, että heiltä löytyi -1,5 vahvuiset uimalasit. 

Kun sain kurssista tiedotteen edellispäivänä sähköpostiini, siinä luki, että varusteena tulisi olla myös uimalakki. Meillä kotona olisi tarjolla kaksi uimalakkia tähän hätään. Esikoisen lakki olisi vaaleanpunainen "kalanpää" pyrstön kera ja kuopuksen lakki olisi vaaleansininen "delfiinilakki". Ajattelin, että ehkä pärjään ilman uimalakkia ensimmäisen kerran, vaikka yleensä noudatan kuuliaisesti ohjeita, enkä alkanut väkisin survomaan juniorikokoista uimalakkia päähäni. Sitä paitsi minulla on niin lyhyet hiukset, että en minä mitään lakkeja tarvitse.

Tällainen kalalakki olisi ollut tarjolla. 

Kurssi koostuu kuudesta tunnin opetuksesta ja ensimmäinen opetuspäivä oli tosiaan eilen. Kokoonnuimme 12 henkilön voimin iltakahdeksalta terapia-altaan laidalle. Ikäjakauma oli ehkä 30-60-vuotta, joten taisin keski-iän alapuolella. Suunnilleen puolet olivat naisia ja puolet miehiä. Oli aika hauska katsella ympärille uimalasipäistä porukkaa, että ketkä ovatkaan rohjeneet osallistua aikuisten uimakouluun. Olimme kuin pesukarhulauma. Uimalasit olivat imukuppeina tiukasti jokaisen päässä. Korjasin tunnin aikana ainakin 30 kertaa uimalaseja, koska ne tuntuivat olevan koko ajan huonosti, kaksi milliä väärässä kohdassa. Aika monta raavasta miestä oli kehdannut lähteä mukaan uimaoppiin.  

Samalla tavalla mekin istuimme altaan laidalla, kun  tämä nuorempi uimakouluporukka.

Opettajamme oli minua nuorempi naishenkilö, joka on kouluttanut SM-tason uimareita. Hänet olen hallilla nähnyt aiemmin jo useamman kerran. Aloitimme kurssin uimalla jokainen totutulla tyylillä ensimmäiset 100 metriä opettajan samalla tarkkaillessa meitä. Opettaja oli tyytyväinen laumaan sanoen, että jokainen osaa onneksi jo uida. Olimme kuulemma parempia mitä hän luuli. Kurssi jatkui pää alaspäin kellumisella ja jatkui liukumisella. Oli varsin huvittavan näköistä sivusilmällä katsella kun aikuiset ihmiset opettelivat kellumaan ja liukumaan. Toisaalta ei naurattanut yhtään, kun olin itsekin samassa porukassa oppilaana. Opettaja vakuutti, että perustaidot ovat kaiken a ja o ja ne on hyvä osata kunnolla. Siis juuri nämä kellumiset ja liukumiset. Ilta jatkui oikealla potkutekniikalla, jossa liike lähtee lonkasta. 

Seuraavaksi harjoittelimme laudalla uimista ja veteen hengittämistä. Se olikin kaikkein vaikein osio. Tuntui siltä, että en millään ehdi hengittää ilmaa keuhkot täyteen asti, kun pää olisi menossa jo veden alle takaisin. Mietin, että mahtaako tunnin jälkeen mahalaukkuni olla täynnä mahdollisesti pissaista allasvettä, mutta ei sitä vettä näyttänyt sisäänpäin pahemmin menevän. Tunnin lopuksi meidän piti opetella kellumaan selällään. Minä suoriuduin siitä hommasta hienosti opettajan mukaan. Ilmeisesti kaikilla ei mennyt ihan yhtä sujuvasti. 

Olisi ollut mukava olla kärpäsenä katossa ihmettelemässä liukumisiamme, kellumisiamme ja potkujamme.  Esikoinen kysyi tänä aamuna, että opettelimmeko myyräuintia uimakoulussa. No, ei sitä sentään, ainakaan vielä, mutta muutoin taisi olla ihan samoja juttuja, kun esikoisen JatkoII-uimakoulussa ja kuopuksen JatkoI-uimakoulussa. Opetustunti hurahti aika nopeasti, en edes ehtinyt pahemmin jäätymään hallissa ja innolla odotan jo ensi viikon kurssipäivää. Mitä uutta silloin mahdamme oppia? Ainakin pitää ostaa ensi kertaan mennessä uimalakki, jos en halua kalaa tai delfiiniä laittaa, koska etuhiukset näyttivät kuitenkin menevän vähän väliä silmille. 

Itse odotan eniten tältä kurssilta sitä, että viiden uimakerran ja viiden kilometrin jälkeen en enää tarvitse viittä hierojakertaa, niin kuin tähän asti. Tämä uimakoulu oli huomattavasti miellyttävämpi, kuin se yli 30 vuotta sitten ollut, jolloin hytisimme kesän alkaessa jääkylmässä järvessä. Oli siis jo aikakin mennä uudelleen uimakouluun! Siskoni oli harmissaan, että ei mahtunut enää tähän ryhmään, joten ei se sitten ihan toopea touhua ole, jos kerran hänkin olisi ollut sinne menossa. 

Loppuvuosi meneekin mukavasti uimahallilla, koska tiistaisin on uimakoulu, keskiviikkoisin vesijumppa ja sunnuntaisin ajattelin käydä vesijuoksemassa kuopuksen uimakoulun aikana. Toivottavasti nahka ei mene tämän enempää suomulle. Esikoinen totesi jo yhtenä iltana säärtäni silittäessä: "Äiti tämä on kuin kalan nahkaa". 

Tällaisilla pötköillä mekin touhusimme tänään vesijumpassa. 

Oli siistiä sanoa töissä tänä aamuna, että aloitin eilen uimakoulun! Tai siis uintitekniikkakurssin! 

Ps. Minulla on muutoin juuri nyt iltalukemisena Nina Hakalahden kirja Uimataito. - Sattuikin sopivasti! Kirjaa luen sen vuoksi, koska pääsen viikon päästä Nina oppiin.

Miinuksen puolelle meni ja lunta tuli!

Tätä perennaa eivät viime yön pakkaset haitanneet. 

Tänä aamuna ulkolämpömittari näytti -4. Maahan oli myös hieman kuurasta valkoinen. Talvi on siis tulossa! 

Onneksi olin ennakoinut talven tulon ja ostin jo pari viikkoa sitten esikoiselle talvihaalarit ja -kengät. Kuopus joutuu tyytymään esikoisen vanhoihin. Olen ollut erittäin tyytyväinen jo monta vuotta Remun haalareihin ja Kuomiin, joten ostin sellaiset tänäkin vuonna. Kun olin ajoissa liikkeellä, löytyi haalarista sopiva koko. Joskus kun olen ollut liian myöhään liikkeellä kausivaatteiden suhteen, kaikista hyvistä ja kivoista vaatteista ovat jo koot loppuneet. Tästä oppineena olen nykyisin ajoissa ostamassa kausivaatteita. Lapset saivat laittaa tänä aamuna päiväkotiin ensimmäisen kerran tänä syksynä talvihaalarit  ja Kuomat. Saa nähdä, että voidaanko palata tänä syksynä vielä syyshaalareihin? 

Pihlajat ovat edelleen aivan upean näköisiä!

Aamulla töihin lähtiessä autossa oli tietysti kesärenkaat alla. Kieli keskellä suuta piti körötellä toihin, kun ei oikein tiennyt että oliko liukasta vai märkää. Taisin olla oikea teiden tukko. Onneksi tilanne korjaantuu huomiseen aamuun mennessä.

Lunta se näyttää olevan.

Työpäivän jälkeen lähdin lasten kanssa pihalle. Lapset keskittyivät puihin kiipeämisiin ja raekuuron jälkeen lumen syömiseen. Minulla oli 3. haravointi-ilta tällä viikolla. Aiemmin en viitsinyt haravoida, koska puissa on ollut vielä niin paljon lehtiä. Viime yön aikana puut ovat tyhjentyivät aika hyvin lehdistä. Edelleen lehtiä näytti olevan runsaasti ainakin omenapuussa. En olisi vieläkään ryhtynyt haravoimaan, jos ei olisi lunta luvattu viime viikonlopun säätiedotuksessa. 

Lapset keskittyivät lähinnä kivellä ja puussa kiipeilemiseen.

Alkuviikolla parina iltana raastoin haravalla märkiä lehtiä ylipitkästä ruohosta huonossa pihavalaistuksessa. Tuli mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt toimia haravoinnin suhteen hieman aiemmin, vaikka puut olivat vielä puolillaan lehtiä. Tänään jotain lumentyyppistä oli jo maassa ja lehdet olivat joistakin kohdista jäätyneet vähän jo kiinni maahan. - Teki vaan hyvää vatsalihaksille! Komposti tuli jo edellisiltana täyteen ja vaikka kävin sitä jo tallomassa tiiviimmäksi. Taitaa tulla eteen pussitus ja kaatisreissu, jos innostun vielä haravoimaan. Haravoitavaa ainakin riittäisi vielä. 

Pihalla ollessamme, alkoi yht äkkiä pieni raekuuro. Lapset saivat ihmeteltävää ja olivat heti lunta nuolemassa. Lumen syönti loppui vasta kun uhkasin seuraavan karkkipäivän peruuntumisella. 

Tämän talven ensilumet rakeiden muodossa. 

Mistä ihmeestä nämä lehdet tulivat, kun juuri edellisiltana haravoin jo tästä?

Takapihan pelargoniat kukkivat tähän asti, mutta nyt pakkasyön jälkeen ne olivat jo paleltuneet ja päätyivät myös kompostiin. Ihmeen kauan ne kestivät, lähes lokakuun loppuun asti. Olikin vähän hassun näköistä, kun takapihalla kukkivat vielä pelargonit ja etupihalle laitoin jo viikonloppuna kanervat. 

Otin pihakuusesta muutaman oksan kanervan kaveriksi. 

Tämä ihana Pentikin iso lyhty pääsi  aitiopaikalle etupihalle. 

Laitoin viikonloppuna kanervien lisäksi myös lyhtyjä ulos. Niitä kaivaessa varastosta tuli jotenkin jouluinen olo. Ihmeellinen olo tuli myös viimeksi Prismassa ja Citymarketissa käydessä, koska joulutavaroita tuntui olevan jo joka puolella, vaikka ei ole edes marraskuu. Joulutavarat tuntuvat tulevan joka vuosi kauppoihin entistä aiemmin. Vähän turhan aikaisin tämä jouluhössötys alkaa. Ilmankos on lähes heti joulun jälkeen jo kiire korjata joulutavarat varastoon, kun niitä on jo niin kauan katsellut. 

Lapset olisivat halunneet lyhtyihin jo kynttilät palamaan. 

Kansalaisvelvollisuus suoritettu

Pihlajan lehdet ovat siirtyneet maantasoon. 

Kävin äänestämässä muutama päivä sitten, heti ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä. Oli pakko käydä hoitamassa äänestysasia pois päiväjärjestyksestä, ettei tarvitse enää mennä varsinaisena äänestyspäivänä jonottelemaan. Olen yleensä hoitanut kaikki äänestykset aina jo ennakkoon.

Lehdissä on ollut jo muutaman viikon ajan "naamakalentereita", joita on voinut mielenkiinnolla ihmetellä ja etsiä sopivaa kunnallisvaaliehdokasta. Myös muutama yksittäinen vaalimainos on tullut postilaatikkoomme. Yksi niistä oli aika kurjan näköinen. Ehdokkaan kasvoissa ei ollut mitään vikaa, mutta valokopio oli huono ja 10 x 20 sentin vaalimainos näytti siltä, kun se olisi leikattu pikkulapsen toimesta. Paitsi että 4-vuotias kuopuksenikin leikkaa suorempaa viivaa. Kyseessä ei ollut edes lapsiperheiden asialla olevan perheenäidin vaalimainos. 

Toisessa postilaatikkoomme tulleessa mainoksessa oli kuva pirteän ja iloisen näköisestä suunnilleen ikäisestäni naisesta. Nimi ei jäänyt siinä vaiheessa vielä mieleen, mutta kun samasta naisesta ilmestyi "ryhmämainos", hän erottui heti muusta joukosta reippaan ja aurinkoisen näköisenä ehdokkaana. Molemmat vaalimainokset jäivät joksikin aikaa keittiön pöydällelle sanomalehtien ja lasten piirustusten sekaan.

Lehdistä on tosiaan ollut mielenkiintoista katsella ehdokkaiden kuvia. Ketä on rohjennut lähteä ehdokkaaksi? Löytyykö tuttuja tai puolituttuja ehdokkaita? En enää muista, että ketä mahdoin viimeksi äänestää kunnallisvaaleissa ja monta vuotta niistä on aikaa? Oli pakko katsoa heti vastaus netin ihmeellisestä maailmasta ja neljä vuotta niistä oli. Edelliset kunnallisvaalit olivat vuonna 2008 ja eduskuntavaalit viime vuonna. Molemmilla kerroilla ajattelin, että mielelläni äänestäisin suunnilleen ikäistäni naisehdokasta, mutta en missään tapauksessa pienten lasten äitiä. Niitäkin oli ehdokkaana  jonkun verran. He tietysti tietäisivät lapsiperheiden asiat kuin omat taskut, mutta miten ihmeessä he pystyvät hoitamaan kunnolla valituksi tulemisen velvollisuudet ja vastuut sekä oman perheen? - Aivan mahdoton yhtälä. Ainakin minulle se olisi ollut. Hyvä kun suoriuduin pari vuotta sitten edes omasta perheestä, saati sitten koko kaupungin tai maan asioista. 

Eli äänestän siis naista, mutta en pienten lasten äitiä, etteivät ainakaan lapset kärsi. Miestä en äänestä ihan periaatteessa, vaikka hyviä sellaisiakin on varmaan tarjolla. Olen äänestänyt aina naista, paitsi viimeksi olleissa presidentinvaaleissa jouduin äänestämään miestä.

Olen käynyt aina kaikissa vaaleissa äänestämässä, paitsi ensimmäisissä neuvoa-antavissa EU-vaaleissa, jolloin piti ottaa kantaa siihen, että pitäisikö Suomen liittyä EU:hun vai jäädä ulkopuolelle. Silloin en osannut päättää, että kumpi on parempi vaihtoehto ja jätin äänestyksen väliin. Edelleenkään en tiedä oikeaa vastausta.

Takapihan Jasmin-pensas on saanut kauniin värin.

Kun ennakkoäänestyspäivä lähestyi, ajattelin tutkia ehdokastilannetta vielä paremmin ja kaivoin keittiön pöydän paperikaaoksesta irralliset ehdokaslaput. Uppouduin siis äänestyksen "aattoiltana" vaalikoneisiin. Aloitin paikallislehden vaalikoneen testistä. Siinä oli vähän vaikeat kysymykset, mutta sain kuitenkin jokaiseen jotain vastatuksi. Yritin vastata mahdollisimman vähän "en osaa sanoa"-vaihtoehtoja. Ja kukahan vastausten perusteella paljastuu? - Tadaa! Voittajaksi ilmestyi Persu. - Olipa yllätys! En nyt ihan ensimmäiseksi Persuja ajatellut äänestää. Tosin ei niissä varmaan mitään vikaa ole. Ei niistä kyllä ota oikein selvää, että mitä ovat. Onneksi ehdokas oli sentään kolmekymppinen nainen, joka vaikutti nopealla silmäyksellä ihan äänestyskelpoiselta yksilöltä. 

Siirryin vielä  Ylen vaalikoneeseen, jotta näin myös sieltä samaa mieltä kanssani olevat ehdokkaat. Ylen kysymykset olivat jo paljon helpompia ja konkreettisempia. Niihin oli paljon helpompi vastata ja pistelin vastaukset aika nopealla tahdilla. Eniten mietitytti kysymys: Minkä seuraavista sijoittaisin mieluiten oman kotini välittömään läheisyyteen? Vaihtoehdot: asunnottomien yömaja, huumeruiskujen vaihtopiste, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus, ongelmanuorten hoitokoti, vai päihtyneiden katkaisuasema. Tämä kysymys pisti oikein toden teolla miettimään, että mitä sitten jos joku näistä tulisi oikeasti naapuriini. Kääk! Emme siis ikinä osta taloa, jossa on tyhjä tontti naapurissa. Tosin tällä hetkellä meillä on tyhjä iso talo naapurissa, joten jännityksellä olemme jo pidemmän tovin odotelleet, että ketähän sen mahtaa joskus ostaa? Toivottavasti ei ainakaan mikään näistä edellä mainituista.   

Ja sitten seuraa vaalikoneen valitsema ehdokas, kukahan se onkaan? No, joku vanhempi mieshenkilö se oli. Ohitse, koska se oli mies. Seuraavalla sijalla oli nuori mies. Ohitse, taas mies ja liian nuori, vasta poikasen näköinen. Kolmantena ehdokkaana oli jo aiemmin ihmettelmäni pirteä naishenkilö, josta oli tullut kaksi eri mainosta postilaatikkooni. Kun aloin tutkia tarkemmin hänen tietoja, selvisi, että hän on minua muutaman vuoden vanhempi, hänellä on jo lähes aikuiset lapset, hän asuu samassa asumalähiössä ja harrastaa samoja asioita kun minä. Hän ilmoitti harrastuksekseen: juoksu, metsässä samoileminen, valokuvaus, kirjoittaminen ja lukeminen. Juuri samat kuin minulla! Paitsi se juoksu, mutta muutoin samat. Tosin eilen otin ilmeisesti vahingossa pari juoksuaskelta, kun lähtin iltalenkille esikoisen pyöräillessä vieressä. Taisi tulla joku hetkellinen häiriö.

Miten tällainen on takapihalle tupsahtanut tähän aikaan vuodesta ?

Koska nettimaailma on tänä päivänä niin ihmeellinen, oli pakko heti googlata kyseisestä naisesta vielä lisätietoja. Uteliaisuus siis heräsi, vaikka jo ylen vaalikoneesta löytyi aika paljon tietoa ehdokkaasta. Googlauksen jälkeen selvisi, että kyseisen ehdokkaan ottamia aivan upeita valokuvia löytyi hänen blogisivuiltaan ja hän asui saman tien varrella kuin minä. Vaikka ollaan asuttu täällä jo kuusi vuotta, saman tien varrella olevat asukkaat ovat jääneet aivan vieraiksi minulle muutamaa "tonttinaapuria" lukuunottamatta.  Niistäkään ei ole ollut aina ihan selvyyttä. 

Ehdokas vakuutti minut äänestämään häntä pirteän ja iloisen olemuksen lisäksi erityisesti harrastuksillaan, mutta myös lapsiperheiden asioiden tietämyksellä, asuinpaikallaan, koulutuksellaan ja ammatillaan. Ehdokkaani on Ylen ja Googlen tietojen perusteella monella tavoin aika saman tyyppinen kuin minä, joten häntä aion äänestää. Heti päätöksen jälkeen tuli mieleeni, että ei kai juuri hänen lapset tai lasten kaverit hurjastele tiellämme autoilla tai mopoilla. - Toivottavasti eivät! Toivottavasti hän tulee myös valituksi ja tekee myös hyviä päätöksiä kaupungin ja asukkaiden hyväksi. Ja jos tiellämme nuoriso kaahaa liikaa, voin mennä aina avautumaan tien toisessa päässä asuvalle omalle ehdokkaalleni.

Olin siis ruuhkailemassa jo ensimmäisenä ennnakkoäänestyspäivänä työpaikkani vieressä olevassa naapurikunnan kirjastossa. Tosin ruuhkasta ei ollut tietoakaan, vaikka muutama muu oli minun lisäkseni jo heti innokkaana lähtenyt kirjoittamaan numeroja äänestyskoppiin. Äänestyksen jälkeen laitoin vielä kolehdin keräykseen. Homma hoidettu ja jännityksellä jään odottamaan, että valitaanko ehdokkaani.

Eilen illalla kävelylenkillä oli pakko käydä vilkaisemassa tien loppupäädyssä, että missä talossa ehdokkaani oikein asuu, koska googlesta en saanut tarkkaa osoitetta. Ehdokkaan sukunimi löytyi iltahämärällä yhdestä postilaatikosta ja  talo oli ihan mukavan näköinen ainakin ulkoapäin. Kumma juttu, että sen näköistä naista en ole ikinä nähnyt tällä tiellä liikkuvan, vaikka harrastuksena oli sentään juoksu ja metsässä samoilu. Koirakin häneltä löytyy, rodultaan Irlannin setteri. Ei ollut hajuakaan, että minkä näköinen koira sellainen on. Piti sitten sekin googlettaa. - Jaahas, en ole kyllä tuon näköisiä koiria täällä suunnalla nähnyt, vaikka joskus tuntuu siltä, että koiria liikkuu ihan haitaksi asti (kuvottavan näköistä keväällä, kun lumi on sulanut!). Ehkä ehdokkaani suuntaa koiransa kanssa tien päästä polkuja pitkin metsään, eikä kulje kävelytietä pitkin keittiön ikkunamme alta. Keittiön ikkunan edestä (siis ehkä kymmenen metrin päästä) menee muuten ihmeen vähän väkeä, ottaen huomioon, että asumme sentään päättyvän tien varrella ja taloja on vielä 19 meidän talon jälkeen. Liikkuvatko kaikki vaan öiseen aikaan?

Tämän äänestysepisodin jälkeen tuli ihan tirkistelijän olotila. Toisaalta itse ne ehdokkaat ovat ehdokkaaksi halunneet ja omat tietonsa ilmoittaneet. Ja Googlesta löytyy loput, mitä ehdokas ei ole itse ilmoittanut. - Aika kamalaa. Muista ehdokkaista en ole tietoja katsellut, en edes siitä Persu-naisesta, joka tuli parhaimmaksi vaihtoehdoksi ensimmäisestä vaalikoneesta. Normaalisti en siis tällä tavoin "tirkistele" kenenkään tietoja netistä, mutta jotenkin vaan nyt heräsi kiinnostus oman ehdokkaani myötä. Ja tietysti haluan äänestää mielestäni parasta mahdollista ehdokasta seuraavaksi neljäksi vuodeksi päättämään kaupunkini asioista. Jotenkin on vaan aika kamalaa, kun netistä löytyy nykyään niin paljon tietoa, niin hyvässä kuin pahassakin.  

Nyt jään siis odottelemaan, että ehdokkaani tulee valituksi. Jännittävää vaalipäivää! 

Siirsin tämän etupihalta takapihalle olohuoneen ikkunan alle kukkimaan. 

Syksyn väriloistoa

Eilen aamulla herätesseni kuudelta, ulkolämpämittari näytti vain kolme astetta. - Aika viileää jo! Heti tuli sellainen olo, että pitää lähteä ostamaan esikoiselle toppapukua, ennen kuin pakkaset alkavat ja parhaimmat mallit loppuvat kaupoista. 

Pari tuntia myöhemmin auringonvalo osui suoraan etupihamme pihlajaan. Näky oli upea, vaikka puolet lehdistä ovat jo maassa. Oksat notkuivat punaisista marjatertuista.  

Pihapihlajan väriloistoa!

Aamuauringon paisteessa myös naapurin aroniapensasaita näytti tosi kauniilta. Aroniapensaat ovatkin värikkäimmillään juuri näin loppusyksystä. 

Naapurin aroniapesas värikkäimmällään.

Tänään aamupäivällä teimme pitkästä aikaa vähän pihatöitä. Piha on ollut jo pari viikkoa aika kamalan näköinen. Tosin se on sitä edelleen, mutta en aio vielä haravoida, koska puut ovat vielä puolillaan lehtiä. Lannoitukset tuli sentään tänään vihdoin hoidetuksi ja kuollut omenapuu kaadettua. 

Trampoliinin riisuminen menossa. Runko saa jäädä talveksi takapihalle. 

Trambolissa hyppimiset on sitten tältä vuodelta ohitse. 

Eihän tällaista kukkivaa laatikkoa voi vielä tyhjentää. 

Olin jo menossa ostamaan kanervia, mutta totesin että siirretään ostaminen vielä tuonnemmas, koska etupihan ja takapihan pelargoniat kukkivat vielä. Ei kyllä uskoisi, että vielä näin lokakuun alussa pelargoniat kukkivat. 

Krysanteemi ei ole oikein tykännyt viime aikojen vesisateista. 

Lähiviikkoina on satanut vettä niin paljon, että krysanteemit ovat menneet jo aika surkean näköisiksi ja muuttuneet oranssista ruskeampaan suuntaan. Lehtiä on pudonnut paljon puista, vaikka vielä niitä näyttää puissa olevan.  

Tällaisen hienon perennan sain anopilta. Kukka näyttää saaneen uuden värin syksyn kunniaksi. 

Löytyy meidän pihasta vielä oikeita kukkivia kukkia. Tänään huomasin kompostin vieressä oikein hyvän näköisen päivänkakkaran. 

Nämä petuniatkin näyttävät jonkun verran kukkivan. Saivat jäädä vielä pöydälle koristuksesksi. 

Vaikka pihalla vielä vähän väriloistoa, on piha silti jo aika kurjan näköinen. Perennat tulivat jo pääosin leikatuksi ja päätyivät kompostiin. 

Syyskuussa on näkynyt joka puolella hienoa väriloistoa: 

Pihamme ainoa aroniapensas. 

Kuopus keräämässä värikkäitä lehtiä. 

Lehdet kulkeutuivat mukavasti kotiin tarakalla. 

Kyllä luonto on tosi kaunis!

Köynnöskasvi on saanut osittain jo hienon värin. 

Just mun lempivärit tässäkin vaahterassa!

Haravoitavaa riittää hetken päästä hartiat ja niska kipeiksi asti!